Kaupunkisuunnittelulautakunta kokoontuu huomenna. Lista on lyhyt, mutta muutama iso asia on käsittelyssä.
Infossa kuulemme esittelyn listalla olevasta Puosmalmin kaavasta ja siihen liittyen Espoonväylästä. Nämä ovat minulle vieraampia, joten info tulee tarpeeseen. Kuulen myös mielelläni evästyksiä asioita paremmin tuntevilta.
Lisäksi meille esitellään Suvela-visiota sekä Lillhemtin kaavaratkaisuja. Lillhemtin lautakunta palautti uudelleen valmisteltavaksi ja se tulee päätösasiana 8.6. kokoukseen.
Tässä varsinaiset lista-asiat:
Niittykumpu
Asia on ollut pöydällä, nyt on päätösten aika. Lautakunta linjaa siis tässä vaiheessa valmistelua, ja nähtäville laitetaan valmisteluaineisto. Tässä omia näkemyksiä, joita pyrin saamaan mukaan lautakunnan linjaavaan päätökseen:
– vanha rakennuskanta ympäristöineen säilytetään ja korostetaan historiallista kerrostuneisuutta
– Gräsanojan maakuntakaavan ja yleiskaavan ekologisen käytävän toimivuuden turvaaminen. Se on tärkeä virkistyskeidas tiivistyvällä alueella.
– Tornitalojen sopivuutta alueelle on vielä lähemmin tutkittava. On ongelmallista, jos ihmisen kokoinen kaupunkikuva ja viihtyisä kaupunkirakenne joutuu aina väistymään taloudellisten perusteiden takia. Espoossa pitäisi miettiä, minne tornit sopivat ja tehdä niitä harkiten niihin paikkoihin (esim. Keilaniemi, Suomenoja, Leppävaara). Ei niin, että sirottelemme torneja jokaiselle metroasemalle ja kaupunkikeskukseen. Ei kaikkialle tarvita torneja korostamaan paikan merkittävyyttä. Miten keskukset enää eroavat toisistaan tai ovat omaleimaisia, jos jokaisella on torninsa?
– Voisiko rakennuksia sijoittaa enemmän myös pääkatujen varsille siten, että syntyisi kaupunkimaista tilaa, umpikortteleita lähiömäisen rakennusten sijoittelun sijaan?
– Jalankulku ja pyöräily on hyvä saada maantasoon, kunhan reitit ovat sujuvia. Merituulentielle pitäisi ehdottomasti saada erilliset pyöräkaistat molempiin suuntiin, koska katu toimii merkittävänä pyöräliikenteen pääreittinä. Lisäksi tarvitaan selkeät kävelystä erotetut pyöräkaistat eri suunnista metroasemalle (metroaseman saavutettavuustarkastelu aiemman päätöksemme mukaisesti).
– Jos autoliikenne laitetaan Merituulentiellä kahteen tasoon, olisi maantason liikenne rauhoitettava siten, että kävely ja pyöräily dominoivat, katu on kapea (pyöräkaistat molempiin suuntiin) ja autot kulkevat hitaasti.
Kirkon edustalle muodostuisi viihtyisä puisto, jos Olarinluoman varteen tulisi rakennusten rivi erottamaan liikenteen puistosta.
Kierrätyspiste on sijoitettava palveluiden yhteyteen, eikä syrjään viheralueen kupeeseen, jolloin se muodostuu helposti dumppauspaikaksi sohville ja pesukoneille.
– Suurpellon suunnan liityntäjoukkoliikenteen järjestäminen on ratkaistava.
Puosmalmi
Tässä tehdään puuttuva pätkä Espoonväylää sekä pientaloja Keskuspuiston kupeeseen. Espoonväylästä en ole innostunut. Linjaus halkaisisi arvokkaan kulttuurimaiseman ja olisi taas yksi yksityisautoilua sujuvoittava väylähanke. Uuden pientaloalueen rakentaminen pienentäisi Keskuspuiston yhtenäistä metsäaluetta, vaikkei varsinaisen puistorajauksen sisälle mennäkään. Alue ilman Espoonväylää on huonosti joukkoliikenteen tavoitettavissa. Ja toisaalta, jos se rakennetaan, on taas yksi syy kiirehtiä väylän rakentamista. Pyydän tämän pöydälle tarkempaa tutustumista varten.
Matinkylän metrokeskus
Tämä kaava on jo ehdotusvaiheessa. Sitä on pyöritelty lautakunnassa useaan kertaan ja nyt on tarkoitus laittaa ehdotus nähtäville. Valmisteluaineiston nähtävillä olon jälkeen kaava-alueesta on rajattu Markkinakadun länsipuoli pois. Lautakunnassa olemme pitäneet tärkeänä, että liityntäbussit kulkisivat metroasemalle Markkinakadun kautta. Olemme esittäneet, että liikenne painettaisi maan alle, jotta Markkinakadun seutu rauhoittuisi. Samaan pakettiin liittyisi Merimatin koulun siirto, jotta tilalle voidaan rakentaa asuntoja.
Asukkaat vastustavat koulun siirtoa. Itse pidän tärkeänä, että jos koulu siirretään, sille pitää löytyä paikka läheltä keskustaa. Näen koulun siirron perusteltuna, jos sitä kautta saadaan Ison Omenan länsipuolelle viihtyisä puistomainen asuinalue. Siis jos asuntorakentamista käytetään siihen, että autot saadaan maan alle ja viihtyisää kaupunkitilaa maan päälle. Tärkeintä on kuitenkin tehdä huolellinen kokonaissuunnitelma.
Lautakunta on linjannut, että osa kevyen liikenteen väylistä on nopeita reittejä pyöräilijöille. Tätä pidän edelleen esillä.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan seminaarin 19.1.2011 työskentelyn tulokset
Seminaarissa käsiteltiin T3-aluetta ja Espoon keskusta. Paljon hyviä ideoita, jotka ohjaavat asioiden valmistelua. Lautakunta on käyttänyt melko paljon seminaareja asioiden työstämiseen. Pidän sitä hyvänä, kunhan varsinaiset päätökset kuitenkin tehdään kokouksissa.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan seurantaraportti 04/2011
Tätä en ole vielä ehtinyt lukea.
Matinkylän kaavasta ja pyöräilyreiteistä: yksi asia, johon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota on pyöräilyn ”pääväylien” jatkuvuus yli suunnittelualueiden. Siihen kun kukaan ei yleensä kiinnitä huomiota.
Tarkoitan siis sitä, että esim. Länsiväylän vartta pitäisi kulkea yhtenäinen pyöräilyn pääväylä, jota pitkin olisi helppo kulkea kovaa ja suoraan ja jolta sitten poiketa kun pääsee lähelle määränpäätään. Kun Matinkylän aluetta suunnitellaan, niin tähän voisi laittaa vähän satsausta. Järjestelyt olivat aika ala-arvoisia niihin aikoihin kun itse siellä asuin…
Tänään juuri pyöräilin Hesasta Suomenojalle, eikä reitti ole todellakaan sujuva! Suunnilleen pysyin reitillä, mutta uudistetulla Merituulentiellä on aivan liian korkeat reunakivet ja välikorokkeet. Ja lapsia hortoilee pyörätien puolelle niin, että hirvittää.
Vaikka puheissa ollaan jo paikoin edistytty, käytännön toteutus laahaa kyllä pahasti jälkijunassa.
Niittykummun kaavasta: On todella hyvä ja toivottava asia ei vain niittykumpulaisten, vaan kaikkien espoolaisten, näkökulmasta että espoolaista vanhaa rakennuskulttuuria tullaan säilyttämään kokonaisuutena. Jos espoolaiset haluaisivat kaupunkilähiöt Helsignin tapaan niin silloin emme varmaan olisi muuttaneet Espooseen. Osmo Lapon Niittykumpu on kokonaisuus. Outo ajatus kaavasuunnitelmissa on Gräsanojan viereen kaavaillut 5-kerroksiset kerrostalot. Erityisesti niiden nousu tuhoaisi niin luontoa, luonnollisia melu-ja saateesteitä (puita) ja heikentäisi Niittykummussa asuvien asuinympäristöä (leikkipuiston ohi kulkeva liikenne lisääntyy, parkkipaikka ongelmat kasvavat, ja pahimmassa tapauksessa olemassa olevien asuntojen hinta laskee). Olisi hienoa nähdä että kaupunkisuunnittelulautakunta toisi kerrankin kommentoitavaksi suunnitelman joka toisi kestävän kehityksen idean kaupunkisuunnitteluun heikentämättä olemassa olevien asukkaiden tilannetta. Näin uudetkin asukkaat kiinnostuvat alueesta. Espooseen ei tarvita kaupunkilähiötä josta puut on korvatt taloilla, lintujen laulu katoaa ja liikenteen haittavaikutukset lisääntyvät. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Valitusprosesseihin kuluu aikaa ja työenergiaa, jonka voisi käyttää paremminkin.
Olen nyt parina päivänä pyöräillyt Niittykummussa ja voin yhtyä siihen, että vanha asuinalue on nykyisellään vehreä ja viihtyisä. Myös Gräsanojan varsi on tosi hieno. Metroaseman tulo vaatii tehokasta rakentamista, mutta on tärkeää säilyttää alueen ajallinen kerrostuneisuus, sekä riittävästi vihreää. Kasvavan liikenteen ongelmien ratkaisu tulee kyllä olemaan haastavaa.
Niittykumpu on kaikkea muuta kuin ankea lähiö, jollaisena päättäjät haluavat sen esitellä suunnitellessaan monumenttejaan kehityksen nimissä. Kestävää kehitystä on ottaa huomioon asukkaiden hyvinvointi ja viihtyvyys. Tulevaisuudessa lapsiperheiden ja vanhusten määrä Niittykummussa kasvaa, jolloin leikkipuisto ja urheilukenttä – varsinkin väen lisääntyessä – ovat ehdoton edellytys lähiön asukkaiden palveluiksi. Ostoskeskus on arkkitehtonisestikin hieno rakennus, joka keskeisen sijaintinsa ansiosta palvelee myös kävellen ja rollaattoreilla kauppaan saapuvia. Uudet marketit jossakin Merituulentien toisella puolella ovat turha ajatus – niin suuria niistä ei saada, että niistä saisi autoton kaiken tarvittavan, joten lähikauppa on niittykumpulaisille paras ratkaisu.
Merituulentiessä on kauniine pensaineen ja puineen riittävästi bulevardimaisuutta ilman eritasorakenteita. Avara ja vehreä maisema on asukkaille tärkeä. Uusia kerrostaloja voi rakentaa pitkän rivin poislähtevien autoliikkeiden tilalle, jolloin olemassaolevia Niittykummunpuoleisia rakenteita ei sorkittaisi. Vanha Niittykumpu on syytä säilyttää ennallaan ja metroaseman ympäristönkin voi suunnitella miellyttäväksi. Tornitalot kuulostavat turhilta – kuka sellaiseen haluaisi muuttaa? Ja niillä jotka muuttaisivat on myös varaa pitää autoa. (Autoilu taitaa metron myötä lisääntyä, matkan kesto Kamppiin kun ainakin niittykumpulaisilla pitenee bussiin verrattuna. Ja tuleva lipun varmasti korkea hinta ei autoilijoita metronkäyttäjiksi houkuta.) Ei Kulosaarenkaan metroasemalle rakennettu tornitaloja eikä mitään muutakaan ylimääräistä asutusta.
Vanhaa Niittykumpua ei ole syytä muutella ja pilata (korkeintaan kunnostaa), koska negatiiviset vaikutukset kasvaisivat kohtalokkaiksi asukkaiden viihtyvyyden kannalta. Tärkeätä on myös säilyttää Gräsanojan ympäristö, varsinkin Olarin kirkon takainen metsä ja kävelytie idyllisine maisemineen sekä Niittykummunpuoleinen vesiväylä ja kävelytie – niihin ei ole syytä kajota. Ymmärtäkää asukkaita ja kuunnelkaa, siksi teidät on pesteihinne valittu.
Espoon metrosta tekee kalliin se, että se kulkee koko matkan maan alla. Helsingissä noustaan itään mentäessä melko pian pintaan.
Kun metron suunnittelu on jo pitkällä, on löydettävä parhaat mahdolliset ratkaisut Niittykummun uudistamiseen. Nyt nähtäville laitetaan valmisteluaineisto, johon toivotaan asukkaiden ottavan kantaa. Olisi myös hyvä yhdessä etsiä niitä ratkaisuja, jotka parhaiten vastaisivat niin metron mukanaan tuomaan tiivistämistarpeeseen kuin nykyisten asukkaiden tarpeisiin.
Olen Tiinan kanssa pitkälti samaa mieltä Niittykummun kaavasta ja ymmärrän tarpeen tiivistää rakennettua ympäristä metron vaikutuspiirissä. Tornitalojen sijaan toivoisin matalampaa rakentamista. Niittari ei ole niin suuri liikenteellinen tai toiminnallinen solmukohta, että tornit sinne sopisivat. Sensijaan aluetta pitää kehittää viihtyisänä ja toimivana asunympäristönä. Kaavassa autopaikat sijoitetaan pääosin maan tai autokansien alle. Pelkään, että ratkaistu toteutetaan viihtyisyydestä ja vihreydestä tinkien ja tuloksena on paljon asfaltti- ja betonipintaa. Kaavaan voisikin lisätä merkinnän viherkansista ja vaatimuksen kasvillisuuden määrästä/pinta-ala.
Ja se kierrätyspiste täytyy saada palvelujen yhteyteen, jotta lajittelu ja kierrätys tehdään ihmisille mahdollisimman helpoksi ja luontevaksi.