Valtuusto keskusteli tänään pitkään tärkeistä asioista: Tulevien vuosien talouden haasteista. Vihreiden ryhmäpuheessa Inka Hopsu esitti, että vihreiden ryhmä on valmis vähintään 0,5 %-yksikön veroprosentin korotukseen, jotta tärkeät peruspalvelut voidaan säilyttää. Haluamme välttää virheet, joita tehtiin 90-luvun juustohöylällä.
Itse käytin puheenvuoron tilahallinnosta. Meidän pitää oppia investoimaan paremmin, minimoitava tyhjien tilojen määrä ja maksimoitava tilojen laatu. Puheenvuoroni kokonaisuudessaan löytyy tämän tekstin lopusta.
Perussuomalaiset tekivät esityksen, että valtuustolle valmistellaan talousarvion yhteydessä valtuustokauden mittainen alijäämätön talouden tasapainotusohjelma, joka turvaa nykyisen veroäyrin ja palvelutason säilymisen.
On harmillista, että veroprosentti vietiin äänestykseen jo tässä vaiheessa, kun kaupunginhallituksessa nimenomaan päätettiin kehys ohjeellisena siten, että eri tasapainotusvaihtoehdoista päätetään budjetin yhteydessä, kun kaikki palikat on riittävän valmisteltuna käytössämme. Perussuomalaisten esitys kaatui selvin äänin 65-6, 3 tyhjää. Tyhjän äänestäjät olivat kaikki perussuomalaisia.
Klo 22.50 otettiin vielä käsittelyyn Leppävaaran uimahallin 10 miljoonalla noussut kustannusarvio. Soini taipui pidentämään kokousta yli yhdentoista, jotta asia saatiin käsiteltyä kokonaan.
Keskustan Rossi esitti asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi siten, että tehdään vain uimahallin peruskorjaus.
Olavi Louko kertasi vielä syitä hinnan nousemiselle: Arkkitehtikilpailu meni markkinaoikeudessa uusiksi, vanha hallirakennus suojeltiin, lisättiin hyppyallas ja sen kattaminen. On myös haksahdettu siinä, ettei ole osattu ottaa hankkeen monimutkaisuutta huomioon kilpailutuksessa. Suomessa ei ole firmaa, joka olisi tehnyt tällaisen maauimalan Yrittäjät pelkäävät toteutusta ja ovat lisänneet varmuuskertoimia. Louko kuitenkin totesi, että urakkakilpailu oli onnistunut, tarjouksia tuli useita.
Hankkeen jakaminen tarkoittaisi uudelleensuunnittelua. Hankintalakien mukaan pitäisi kilpailuttaa uudelleen, mikä tarkoittaa noin puolta vuotta. Luultavasti pelkkä peruskorjaus maksaisi arviolta alle 20 miljoonaa. Maauimalan tekeminen jälkikäteen maksaisi arviolta muutaman miljoonan ekstraa.
Kaupunginhallituksessa kannatin hankkeen uuden kustannusarvion hyväksymistä. Meidän Heli Halava oli selvittänyt, että hanke olisi tullut edullisemmaksi, jos olisi kilpailutettu erikseen uimahallin peruskorjaus ja maauimala. Loukokin totesi, että jälkeenpäin ajatellen tämä olisi ollut järkevää.
Minun vaakani kallistui edelleen kannattamaan hanketta korkeampienkin kustannusten kera. Maauimalaa on odotettu 30 vuotta ja uimahallin peruskorjauksen alkamistakin jo muutamia vuosia. Palautus hävisi selkein numeroin 62-8, 3 tyhjää. Ryhmämme hävisi äänestyksessä, kun palautuksen puolesta äänestivät Inka Hopsu, Mari Nevalainen ja Sirpa Hertell ja tyhjää Heli Halava.
Ja tässä vielä tilapuheeni:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Kaupunginjohtaja on useasti todennut, että jokainen investointi nostaa käyttökuluja ja siksi investoinnit on karsittava minimiin. Investointilistalla on valitettavasti vähän karsittavaa ja paljon lisättävää. Siksi meidän on välttämättä parannettava tapaa, jolla investointeja tehdään.
Ainakin näissä kolmessa asiassa meillä riittää parannettavaa:
1.) Meidän on opittava investoimaan paremmin
Myös edullinen voi olla kaunista. Valtuutettu Laura Kiijärvi on puhunut paljon siitä, että kaupunki voi kilpailuttamalla innostaa arkkitehtejä innovoimaan kauniita ja käytännöllisiä tiloja mahdollisimman edullisesti.
Tämä jos mikä olisi edelläkävijyyttä – jopa vientivaltti.
Tarvitsemme kustannusvertailua elinkaarien ja oman tuotannon välillä. Ei pidä tyytyä siihen, ettei kaupunki kykene tuottamaan kestäviä ja terveitä tiloja itse. On valittava tavat, jotka ovat pitkällä tähtäimellä edullisimpia.
2.) Meidän on minimoitava tyhjien tilojen määrä
On varmasti niin, että kaupungin omistuksessa olevat tilat eivät kaikilta osin ole tehokkaasti käytössä. Järkevällä tilojen läpi käymisellä ja turhista tiloista luopumalla voidaan säästää myös käyttökustannuksissa.
Pitää kuitenkin muistaa, että yhdelle turha tila voi olla toiselle tarpeellinen. Päätökset tulee siis tehdä avoimen valmistelun ja kokonaisvaltaisen harkinnan pohjalta.
3.) Meidän on maksimoitava tilojen laatu
Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat on saatava kuriin. Tämän valtuustokauden alussa perustettiin kaupunginhallituksen alle tila- ja asuntojaosto. Kun olemme selvitelleet akuutteja sisäilmaongelmia ja niiden ratkaisua mm. Tapiolan ja Viherlaakson koulujen osalta, on käynyt ilmi, että vastuut ovat hajallaan ja se aiheuttaa turhaa työtä.
Tilanteen selkiyttämiseksi jaosto sekä opetuslautakunta ja svenska rum pitävät huomenna yhteisen iltakoulun. Myös virkamiehet ovat käynnistäneet valmistelua, jotta asia saataisiin kuntoon. Tarvitsemme selkeät toimintaohjeet hätäväistötilanteissa ja ennen kaikkea pitkäjänteistä parantamista, jotta hätäväistötilanteita ei tule.
Kyse on myös rahasta: Tilakeskuksen resurssit on saatava sille tasolle, että tilojen hallinta saadaan hanskaan. Samoin budjettiin on varattava riittävät rahat peruskorjauksiin ja ylläpitoon.
* * *
Tila-asioiden lisäksi haluan nostaa pöydälle vielä yhden ison rakenteellisen asian, joka on otettava tarkasteluun tuottavuusohjelman yhteydessä:
Miten palveluliikelaitosmalli Espoossa toimii? Syntyykö odotettuja säästöjä, vai paisuttaako palveluliikelaitos itse itseään lisäten byrokratiaa ja rahan pyörittämistä taskusta toiseen?
Tähän liittyy myös tilaaja-tuottaja -malli. Onko riskinä, että palvelujen tuottaja haluaakin olla myös tilaaja, jolloin tilaamista tehdään useassa paikassa ja toiminta muuttuu tuottavasta tehottomaksi?
Nämä ovat niitä asioita, joissa meidän on parannettava tuottavuutta ja tehostettava toimintaa, jotta rahaa jää asukkaille tuiki tarpeellisten palveluiden järjestämiseen – niin, että kukaan ei jää tukea vaille, mikäli omat voimat eivät riitä.
Tuot lause on olennainen osa Espoo-tarinaa.