Valtuusto keskusteli tänään jälleen kerran kaupungintalon kohtalosta, kun listalla oli taas yksi asiaa koskeva valtuustoaloite. Myös Hesarin uutisointi lienee kirvoittanut keskustelua, vaikkei päätöksiä tehtykään.
Käytin puheenvuoron, jossa painotin, että kaupungintalon kohtalo on ratkaistava huolellisen valmistelun pohjalta kaavoituksen yhteydessä.
19.4.2010 valtuusto päätti kaupungintalon purkamisesta äänin 42-24. Tuon päätöksen valmistelu on kyseenalaistettu moneen kertaan ja hyvästä syystä. Valmistelu lähti selkeästi purkamisen ehdoilla. Siksi nyt on tärkeää, että päätöksenteon pohjaksi valmistellaan sekä säilyttävä että purkava vaihtoehto siten, että ne ovat toteutuskelpoisia ja niiden vaikutukset ja kustannukset on kokonaisvaltaisesti arvioitu.
Tätä valmistelutyötä on asemakaavan osalta tehty hyvässä yhteisymmärryksessä kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Olin viime kaudella vaatimassa, että kaksi vaihtoehtoa valmistellaan. Kaavaa on moneen kertaan kiirehditty lautakunnassa ja on tulossa päätettäväksi vielä tämän vuoden aikana. Kiirehtiminen on tärkeää, jotta saadaan päätös huomioitua investointiohjelmassa.
15.4.2013 tehtiin kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaoksessa sekä tila- ja asuntojaostossa linjapäätös, että taloon tai sen paikalle sijoitetaan 200-250 työpistettä kaupungin työntekijöille. Lisäksi talossa voi olla asukkaille avointa tilaa ja palveluja. Tämä oli minusta hyvä linjaus, joka ohjaa kaavoitusta ja mahdollistaa realistisen vaihtoehdon myös kaupungintalon säilyttämiselle. On tärkeää, että Espoon keskus pysyy hallinnollisena keskuksena.
Kun kaupungintalosta edellisen kerran päätettiin, kannatin sen säilyttämistä. Nyt olen tyytyväinen siihen, että valmistelu on edennyt realistiseen suuntaan ja säilyttävä vaihtoehto on otettu todesta. Kaupungintalon sijaan voidaan purkaa jo puretun virastotalo I:n lisäksi muitakin vanhoja virastoja, joilla ei ole maisemallista eikä historiallista arvoa.
Nyt päätöksen pohjaksi on saatava riittävät ja kattavat tiedot eri vaihtoehdoista, jotta tänä syksynä saadaan valtuustosta ulos päätös, joka sinetöi kaupungintalon kohtalon. On korkea aika pistää Espoon hallinnollisen keskuksen kehittämiseen vauhtia.
Toivottavasti seuraavan kerran keskustelemme aiheesta, vasta kun oikeasti on päätöksenteon aika.
Kaupungintalo -episodissa keskeistä on ollut kokoomuslaisten poliitikkojen ja virkakunnan alemmuudentunto. Kun he pyörivät bisness -porukoissa lupaamassa kaupungin puolelta kaikkea kivaa, on heille noloa aina palata liike-elämän palatseista tympeän näköiseen kaupungintaloon.
Eihän se mikään kaunistus ole, mutta metatasolla ilmentää arkkitehtuurillaan sitä, minkä espoolaispäättäjät talouselämän lakeijoina ansaitsevat. Kaupungintalo heijastaa sitä asemaa, mikä kuntapäättäjillä on suhteessa raha- ja yritysmaailmaan. Mielestäni tätä järjestystä kuvaava rakennettu ympäristö tulee säilyttää – se auttaa jäsentämään maailmassa vallitsevia suhteita ja kaupunkilaisen asemaa maailmassa. Mikäli kaupunki kykenisi itsenäisesti tekemään esim. kaavoitusratkaisut ym., voisi löytyä perustelut kaupungintalon uusimiseksi ja kohottamiseksi kansalaisyhteiskunnan ylvääksi manifestiksi.