Suomalaisten arki on muuttunut viime viikkoina radikaalilla tavalla. Kuka olisi osannut aavistaa kuukausi sitten, että koulua käydään kotona, Uusimaa eristetään, ravintolat suljetaan, emmekä saa tavata edes lähimpiä sukulaisia, ystävistä puhumattakaan.
Tutkijat olivat kyllä ennustaneet, että koko maailmaa ravisteleva pandemia on lähitulevaisuudessa todennäköinen. Silti koronavirus iski lopulta nopeasti ja yllättäen. Koko maailmalla on nyt yhteinen näkymätön vihollinen voitettavana. Voima, jolla sitä vastaan lähdetty taistelemaan, osoittaa, että riittävän suuri uhka yhdistää ihmiskuntaa yli rajojen.
Samalla vakavuudella meidän on suhtauduttava ilmaston lämpenemiseen ja luonnon monimuotoisuuden häviämiseen, jotka uhkaavat ihmiskunnan elämän edellytyksiä maapallolla. Nämä uhkat eivät ole kadonneet minnekään, vaikka koronakriisi on vienyt hetkeksi kaiken huomiomme.
Korona on tehnyt sen, mitä ilmastomarsseilla vaadittiin äänekkäästi ennen kriisiä: vähentänyt ihmisen aiheuttamia ilmastopäästöjä merkittävästi. Esimerkiksi Kiinassa päästöt putosivat kuukauden aikana neljänneksen, mikä vastaa Suomen liki neljän vuoden hiilijalanjälkeä. Finnair lentää tällä hetkellä vain 10 prosenttia normaalista lentomäärästään.
Näistä päästövähennyksistä on vaikea iloita, koska niiden kääntöpuolena on ihmishenkien menetyksiä sekä valtavia taloudellisia tappioita ja työpaikkojen menetyksiä. Suomi on vaarassa ajautua vaikeaan taantumaan, jopa lamaan. Näin ei rakenneta kestävää hyvinvointiyhteiskuntaa.
Koronashokki on pysäyttänyt meidät ajattelemaan: mikä meille ihmisille on tärkeää? Pärjäsimmekö normaalioloissakin vähemmällä matkustelulla ja luonnonvarojen kuluttamisella? Toisaalta korona on ajanut aivan liian monet taloudelliseen ahdinkoon, jolloin valinnanmahdollisuuksia ei ole.
Edessä on mittavia elvytystoimia. Kriisi antaa meille mahdollisuuden ekologisen rakennemuutoksen toteuttamiseen. Muutos on tehtävä reilulla tavalla. Reilussa muutoksessa päästöjä, köyhyyttä ja epätasa-arvoa vähennetään samaan aikaan. Se tarkoittaa päätöksiä, joilla varmistetaan, että ilmastotoimien kustannukset eivät kaadu heikoimmassa asemassa olevien niskaan tai ihmisille, joilla ei todellisuudessa ole mahdollisuutta valita kestävämpää vaihtoehtoa.
Sitra julkaisi viime viikolla työkalupakin koronakriisistä toipumiseen. On todella tärkeää, että valitsemme sellaiset talouden elvytyskeinot, jotka samalla vauhdittavat siirtymää hiilineutraaliin kiertotalouteen. Meidän on investoitava raiteisiin, joukkoliikenteenteeseen ja pyöräteihin. Meidän on tuettava uusiutuvan energian tuotantoa, energiaremontteja ja teollisuuden vähäpäästöisiä ratkaisuja. Meidän on toteutettava kestävän kehityksen verouudistus, joka alentaa työn verotusta ja korottaa kulutus- ja ympäristöveroja. Meidän on toteutettava maatalouden kestävä rakennemuutos kohti kasviperäistä ruoantuotantoa.
Juuri ennen koronaa EU:n komissio ehti julkistaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman eli Green Dealin. Se on nyt entistäkin tärkeämpi ja ajankohtaisempi. EU:n on nyt näytettävä voimansa ja toteutettava ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä rakennemuutos koronakriisin jälkeisenä aikana.
Näkymätön koronavirus on muuttanut dramaattisesti arkeamme, kun liikkuminen ja lähikontaktit on rajoitettu minimiin. Lähiluonnon merkitys on poikkeusoloissa korostunut: ihmiset ovat löytäneet lähimetsät, lenkkipolut ja lintutornit. Meidän on pidettävä huoli siitä, että lähiluonto säilyy myös tulevaisuuden kaupunkilaisten iloksi ja virkistyksen lähteeksi. On valtavan arvokasta, että jokaisella suomalaisella on lyhyt matka metsään, ja että siinä metsässä voi nähdä liito-oravan tai hömötiaisen.
Koronakriisi jatkuu vielä pitkään ja vaatii meiltä kaikilta ponnisteluja. Me selviämme niistä yhdessä. Me pystymme myös näyttämään maailmalle, miten torjumme ilmastonmuutosta ja ehkäisemme luonnon monimuotoisuuden katoa. Juuri nyt on tärkeintä suojella ihmisten henkeä ja terveyttä.