Kunnat ja kaupungit ovat koronakriisin keskellä paljon vartijoina. Ne tekevät valtaosan siitä käytännön työstä, jolla turvataan ihmisten hyvinvointi ja oikeudet myös poikkeusoloissa. Niillä on tärkeä rooli siinä, miten pystymme tukemaan etenkin heikoimmassa asemassa olevia lapsia, nuoria ja aikuisia kriisin keskellä. Kunnat ja kaupungit ovat myös avainasemassa siinä, miten asukkaiden arki saadaan sujumaan poikkeusoloista huolimatta ja akuutin kriisivaiheen jälkeen.
Huoli kuntien taloudellisesta tilanteesta ja edellytyksistä huolehtia asukkaille tärkeistä palveluista on nyt suuri. Kuntien vero- ja maksutulot pienenevät asukkaiden joutuessa työttömiksi ja yritysten sulkiessa oviaan. Samaan aikaan sosiaali- ja terveysmenot kasvavat. Näiden lukujen takana on paljon inhimillistä hätää ja huolta toimeentulosta, koulunkäynnistä, jaksamisesta ja terveydestä.
Kuntaliitto on arvioinut, että korona heikentää kuntataloutta tänä vuonna ainakin 1,5 miljardilla eurolla. Pelkästään Uudellamaalla sairaanhoitopiiri HUS on arvioinut koronavirusepidemian taloudelliseksi kokonaisvaikutukseksi noin 200 miljoonaa euroa. Joukkoliikenteestä vastaava HSL puolestaan saattaa tarvita jopa 200 miljoonaa euroa lisärahoitusta selvitäkseen jyrkästi laskeneiden lipputulojen aiheuttamasta vajeesta.
On totta, että valtaosalla kuntia oli taloudellisia vaikeuksia jo ennen koronaa. Nyt tilanne näyttää todella synkältä. Monissa kunnissa mietitään parhaillaan kipeitäkin säästötoimia. Koska henkilökunta on kuntien suurin menoerä, on lomautuksiin paikoin jo turvauduttu hallituksen vetoomuksista huolimatta.
Koronakriisin vaikutukset kuntatalouteen riippuvat lopulta kriisin kestosta, valtion tuista yrityksille ja kunnille sekä yhteiskunnan eri toimijoiden kyvystä palata normaaliin tilanteen helpottaessa. Pandemia koettelee kuntia eri tavoin riippuen taudin leviämisestä, kunnan tulo- ja menorakenteesta sekä väestö- ja elinkeinorakenteesta. Tämän tulisi näkyä myös valtion kriisituen jakoperusteissa.
Kunnat, joiden rahoitus perustuu voimakkaasti kunnallisverojen tuottoon, ovat erityisen haavoittuvia konkurssien, lomautusten ja irtisanomisaallon myötä. Massiivisten lomautusten kerrannaisvaikutukset tulevat näkymään voimakkaasti näiden kuntien taloudessa.
Nyt olisikin hyvä hetki tarkastella verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasausjärjestelmän perusteita ja lähtökohtia uudelleen. Nykyjärjestelmä ei huomioi riittävällä tavalla esimerkiksi Espoon kaltaisen kasvavan kaupungin viime vuosina voimakkaasti kasvanutta maahanmuuttajataustaisten asukkaiden määrää ja sen tuomia lisähaasteita peruspalveluiden tuottamisessa.
On selvää, että kunnat tarvitsevat valtiolta tukea selvitäkseen koronan tuomasta talousahdingosta. Nyt ensivaiheessa kunnille kompensoidaan verotulojen lykkäytymistä 547 miljoonan edestä. Toukokuun lisätalousarviossa kuntien ja sairaanhoitopiirien tukemiseen tullaan osoittamaan vähintään miljardin euron tukipaketti.
Hallituksen viesti kunnille on selvä: teitä ei jätetä yksin selviämään koronakriisistä. Nyt on tärkeää, että kunnille suunnattavan tukipaketin yksityiskohdat käydään läpi hyvässä yhteistyössä kuntien kanssa, jotta ne pystyvät huomioimaan tukitoimien vaikutukset omassa taloussuunnittelussaan. Kuntien talouteen vaikuttavien päätösten ja toimenpiteiden ennakoitavuus on tässä tilanteessa erityisen tärkeää.
Kuten sanottu, koronakriisi kohtelee eri kuntia eri tavalla. Tukieurot on pyrittävä kohdentamaan mahdollisimman tarkkaan todellisten menojen ja tarpeiden mukaan.
Miten tästä eteenpäin
Kunnilla on keskeinen rooli siinä, miten nousemme kansakuntana tästä kriisistä ekologisesti kestävällä tavalla siten, että kaikki pysyvät mukana. Valtio ja kunnat ovat osa samaa julkishallintoa: meillä on sama työnantaja ja palkanmaksaja, suomalainen veronmaksaja – jokainen meistä. Nyt tarvitaan avoimuutta, luottamusta ja entistäkin parempaa yhteistyötä, jotta saamme resurssit ja tukieurot parhaalla tavalla hyödynnettyä.
Konkreettisia toimia tarvitaan kolmella tasolla:
1. Välittömiä toimia korona-kriisistä selviämiseen ja asukkaille tärkeiden palveluiden turvaamiseen
Kunnissa venytään juuri nyt uskomattomiin suorituksiin, kun palveluita joudutaan järjestämään uudella tavalla fyysisiä kontakteja välttäen. Suomalainen vahva kunnallinen itsehallinto tarkoittaa sitä, että kunnilla on vapaus toteuttaa palvelut parhaaksi katsomallaan tavalla, toki lainsäädännön puitteissa. Kunnat jakavat keskenään hyviä käytäntöjä ja oppivat toisiltaan. Tätä työtä valtion kannattaa rohkaista ja ja tukea. Samalla on tärkeää pohtia, mitkä asiat on järkevää linjata valtion tasolla, jotta asukkaiden yhdenvertaisuus toteutuu. Esimerkiksi kouluruokailun toteutuksessa on nyt suuria vaihteluja eri kunnissa. Samalla tiedämme, että kouluruoka on aivan liian monelle lapselle päivän ainoa kunnollinen ateria.
Nyt tarvitaan valtion ja kuntien välistä kumppanuutta sekä yhteisymmärryksen rakentamista siitä taloudellisesta yhtälöstä, jolla akuutista kriisistä selvitään.
2. Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää talouden elvytystä
Taloutta elvyttävät toimet on valittava siten, että ne tukevat Suomen kunnianhimoista tavoitetta olla hiilineutraali hyvinvointivaltio vuonna 2035, irtautumista fossiilisista polttoaineista ja siirtymää hiilivapaaseen kiertotalouteen. Näin turvataan se, että ihmisillä on töitä ja Suomen talous on kestävällä pohjalla myös tulevaisuudessa.
Tällaisia kestäviä elvyttäviä investointeja ovat muun muassa investoinnit raiteisiin, joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn, energiaremontteihin, uusiutuvan energian ratkaisuihin ja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Valtion tukiporkkanoin ja esteitä purkamalla on varmistettava, että nämä elvytystoimet saadaan vauhtiin heti kun akuutti kriisi hellittää. Erityisesti suurilla kaupungeilla on ilmastopäästöjen vähentämisessä ja talouden elpymisessä aivan keskeinen rooli.
3. Rakenteellisia muutoksia kestävyysvajeen paikkaamiseen
Rakenteellisista uudistuksista tärkein on sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Keskeistä uudistuksessa on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon parempi integraatio, jotta potilas saa tarvitsemansa hoidon ja avun oikea-aikaisesti. Uudistuksen viipyessä kuntien sote-palveluiden kehittäminen on ollut jumissa tai johtanut epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin. Nyt hallitus vie uudistusta eteenpäin. Uudistus on toteutettava niin, että se huomioi väestöltään ikääntyvien ja taantuvien alueiden lisäksi myös kasvukaupunkien haasteet.
Toinen keskeinen ja käynnissä oleva uudistus on sosiaaliturvan uudistus. Koronakriisi on osoittanut, että sosiaaliturvassamme on aukkoja, joita nyt tilkitään sitä mukaa kun niitä ilmenee. Vihreiden pitkään ajama perustulo olisi ratkaissut monta ongelmaa. Yrittäjien oikeus työttömyyspäivärahaan koronakriisin aikana on tärkeä avaus tähän suuntaan. Toivottavasti samalla tiellä jatketaan kriisin jälkeen.
Myös kuntarkenteemme kaipaa kriittistä tarkastelua. On oikeastaan aika erikoista, että alle 700 asukkaan Luhangalla ja yli 650 000 asukkaan Helsingillä on samat tehtävät. Jos kuntien määrä halutaan pitää nykyisellään, olisi fiksua, että eri kokoisilla kunnilla voisi olla erilaisia tehtäviä. Tätä hallitus parhaillaan selvittää. Se on jo selvitetty, että perustuslaki ei kuntien erilaistumista suoraan estä.
Esimerkiksi suurten kaupunkien järjestämistä työllisyys- ja kotouttamispalveluista on hyviä kokemuksia. On kriittisen tärkeää, että jo pitkälle valmisteltu työllisyyden kuntakokeilu ei pysähdy pandemian jalkoihin. Nyt punnitaan valtion ja kuntien saumaton yhteispeli ja resurssien hyödyntäminen parhaalla tavalla työnhakijoiden ja työnantajien hyväksi, kaikkein hauraimmassa asemassa olevia työttömiä työnhakijoita unohtamatta
*****
Nyt jos koskaan tarvitsemme tiivistä yhteistyötä ja kumppanuutta valtion ja kuntien kesken, jotta löydetään parhaat keinot koronakriisistä selviytymiseen ja sen jälkeiseen kestävään jälleenrakennukseen. Tässä meillä kuntien ja kaupunkien valtuustoissa istuvilla kansanedustajilla on näytön paikka.