Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtäminen hyvinvointialueiden harteille on askel eteenpäin. Paikattavaa ja kehitettävää jää silti, erityisesti suurten kaupunkien näkökulmasta.
Eduskunta hyväksyi tänään pitkään ja hartaasti valmistellun esityksen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä tulevaisuudessa. Vastuu sote-palveluista siirtyy 21 hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille.
Hyväksyttyä esitystä valmisteltiin ja hiottiin hallituksessa ja eduskunnassa kaksi vuotta, mutta tosiasiassa kyseessä on vielä paljon pidemmän kaaren päätös. Uudistuksen tarpeesta on ollut laaja yhteisymmärrys jo pitkään, ja erilaisia malleja on pyöritelty pian 15 vuotta. Nyt saatiin aikaiseksi kokonaisuus, joka mahtui perustuslain puitteisiin ja sai taakseen eduskunnan enemmistön.
Uudistuksen tavoitteet ovat aivan oikeat: hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, hoitoon pääsyn helpottaminen, palvelujen parempi yhteensovittaminen sekä kustannusten hillitseminen. On hyvät syyt olettaa, että nyt linjatuilla leveämmillä hartioilla näitä tavoitteita saadaan edistettyä nykytilaa paremmin, kun katsotaan koko Suomea.
Uusi sote-malli ei tietenkään ole täydellinen. Kannustimet kustannusten nousun hillintään eivät useiden asiantuntija-arvioiden mukaan ole riittäviä, ja siksi valmisteluun lähtenyt maakuntavero tarvitaan. Verotusoikeuden kautta vaaleilla valitulla valtuustolla on valtaa päättää myös rahoituksesta. Vero vahvistaa näin alueiden itsehallintoa sekä edistää demokratiaa ja hyvää hallintoa.
Hyvinvointialueita lienee edelleen liikaa: Asiantuntijat ovat ehdottaneet tyypillisesti noin 9-12 aluetta, ja tämä on ollut myös vihreiden kanta. Kun tehokkuutta ja laatua haetaan skaalaeduilla, on alueiden oltava väestöpohjaltaan riittävän suuria. Olisi yllättävää, mikäli osa alueista ei yhdistyisi jo ensi vuosikymmenellä.
Sote-palvelujen kustannukset nousevat vääjäämättä väestön ikääntyessä. Uusia teknologia- ja palveluinnovaatioita tarvitaan, jotta sote-kulujen nousua saadaan hillittyä ja hoivan tehokkuutta ja laatua parannettua. Yksityinen sektori on usein julkista notkeampi tällaisia kehittämään ja hyödyntämään. Onkin syytä seurata tarkkaan, että jatkossa yksityisten ja kolmannen sektorin tuottajien vastuun ja toiminnan rajoitukset toimivat tarkoituksenmukaisesti eivätkä hidasta uusien ratkaisujen ja parannusten kehitystä ja käyttöönottoa. On selvää, että yrityksiä ja kolmatta sektoria tarvitaan täydentämään julkisia palveluita jatkossakin.
Sote-ratkaisuun liittyy relevantti huoli kasvukaupunkien näkymistä tulevaisuuteen erityisesti investointien osalta, kun niiden riippuvuus valtionosuuksista tulee kasvamaan. On sinänsä luonnollista, että varat hyvinvointierojen tasaamiseen kerätään korostetusti vauraammilta ja keskimäärin terveemmiltä alueilta, mutta samalla suurten kaupunkien elinvoima ja edellytykset huolehtia asukkaistaan ovat ratkaisevan tärkeitä myös koko maalle ja sen taloudelle. Jaamme myös huolen siitä, että säästöpaineet kaupungeissa kohdistuvat nykyistä kovemmin sivistystoimen palveluihin, kuten opetukseen ja varhaiskasvatukseen.
Siksi on tärkeää, että kasvuun ja kaupungistumiseen liittyvien kustannusten huomiointia vahvistettiin, ja että eduskunta antoi lain hyväksymisen yhteydessä erikseen lausuman, jonka mukaan valtioneuvostoa velvoitetaan ryhtymään toimiin, mikäli jonkin kasvukaupungin toiminta- tai investointikyky heikkenisi uudistuksen seurauksena.
Vihreät ovat tehneet hallituksessa ja valiokunnissa hartiavoimin töitä kaupunkien näkökulman tuomiseksi esiin. Se näkyy myös lopputuloksessa, vaikka korjattavaakin rahoitusmalliin vielä jäi.
Kun nämä ja muut eduskuntakäsittelyn aikana esiin nousseet huolet otetaan uudistuksen toimeenpanossa huomioon, on päätetty sote-uudistus askel eteenpäin. Se on kokonaisuuden kannalta riittävän hyvä, kasvukaupunkien näkökulmasta siedettävä ja perusratkaisuiltaan kehityskelpoinen malli.
Tämän sote-ratkaisun hyväksyminen ei siis ole ainoastaan pitkän vatvomisen loppu, vaan myös uuden vaiheen alku. Rakenne on nyt selvä, ja edessä on sote-palveluiden toimeenpano sen puitteissa, vaikutusten seuraaminen sekä jatkuva arviointi ja edelleen kehittäminen, jotta uudistuksen tavoitteet todella saavutetaan niin kaupungeissa kuin syrjäseuduillakin.
Sote-lainsäädäntöä sorvaa varmasti jokainen tulevakin hallitus. Pitkään pyöritelty uudistus sen pohjaksi on kuitenkin nyt valmis.
Atte Harjanne
Tiina Elo