Hiilinielujen kääntyminen päästölähteeksi ja metsäluonnon monimuotoisuuden hupeneminen ovat merkkejä siitä, että emme käytä metsiämme kestävästi. Hakkuumääriä on vähennettävä ja jalostettava rajallinen puuraaka-aineemme nykyistä pitemmälle, jotta saamme siitä suuremman hyödyn.
Hiilinielujemme romahdus on tosiasia. Suomen maankäyttösektorista on tullut hiilinielun sijaan päästölähde. Suomen metsät eivät sido hiiltä siten kuin on luultu, ja se vaikeuttaa sekä Suomen että EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista. Tavoitteen saavuttamisessa epäonnistuminen voi tulla Suomelle kalliiksi, sillä se tarkoittaisi velvoitetta ostaa päästöoikeuksia muilta jäsenmailta.
Suhtautumisemme metsien käyttöön on muututtava. Se on myös Suomen metsäteollisuuden etu.
Metsien hiilivarastoa voidaan kasvattaa metsäkatoa ehkäisemällä, uusia alueita metsittämällä, hiilivarastoja kasvattavilla metsänhoitotoimenpiteillä sekä hakkuiden määrää säätelemällä. Ensiarvoisen tärkeää on, että saamme kaadetusta metsästä nykyistä enemmän irti.
Suomen biotalousstrategiassa on asetettu tavoitteeksi arvonlisän kaksinkertaistaminen vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen. Luonnonvarakeskuksen mukaan sen saavuttaminen vaatii huomattavia investointeja ja muutoksia koko tuotantojärjestelmässä. Lukessa on kuitenkin laskettu, että metsätalouden arvonlisä voidaan kaksinkertaistaa jopa siinä tapauksessa, että puun käyttöä vähennetään 20 prosenttia vuoden 2019 tasosta.
Yksi ratkaiseva tekijä on, että lopetamme sellun viemisen ja jalostamme sen itse eteenpäin tekstiilikuiduksi ja korkean arvonlisän pakkausmateriaaleiksi. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää korkean lisäarvon tuotteiden tuotannon nostamista myös muissa tuoteryhmissä.
Kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta Suomen metsäteollisuuden jalostusaste on laskenut. Yhteiskunnan keinot jalostusasteen nostamiseksi ovat rajalliset, mutta ne on otettava täysimääräisesti käyttöön.
Tarvitsemme lisää osaamista. Se tarkoittaa satsauksia koulutukseen sekä tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. TKI-rahoitus on nostettava neljään prosenttiin BKT:sta, kuten parlamentaarisesti on sovittu. Lisäksi nykyiset metsätalouden tuet tulisi kohdentaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.
Meidän on onnistuttava houkuttelemaan Suomeen myös uusia investointeja. Suomalaiset metsäteollisuuden yritykset ovat tässä avainasemassa, mutta uusiakin toimijoita tarvitaan.
Onneksi elinkeinoelämässä nähdään jo laajasti, että vihreä siirtymä on Suomen teollisuudelle ja koko taloudelle suuri mahdollisuus, ei uhka. Myös päättäjien olisi aika kääntää katse menneisyydestä tulevaisuuten ja lopettaa nykyisten hakkuumäärien puolustaminen.
Jalostusasteen nostamiseen ohjaisi myös hakkuiden määrän vähentäminen. Toimivat hiilimarkkinat on yksi keino kehittää metsänomistajille hiilinieluja vahvistavia ansaintakeinoja. Hiilimarkkinoilla metsänomistajat voisivat tarjota maksua vastaan metsiensä hiilinielua kompensoimaan toisaalla syntyneitä ilmastopäästöjä. Näin hiilille saataisiin hinta myös metsissä ja myös yksityinen raha valjastettaisiin hiilinielujen kasvattamiseen.
Eduskunnan käsissä oleva keino hiilinielujen kasvattamiseen on hakkuiden kiertoaikojen pidentämisen ja hakkuumäärien vähentäminen valtion mailla. Se edellyttää metsähallituksen tuottovaatimusten laskemista. Vihreät ovat esittäneet kaikkien valtion omistamien vanhojen luonnontilaisten metsien suojelemista. Se kasvattaisi hiilivarastoa ja vahvistaisi metsäluonnon monimuotoisuutta.
Keskustelu metsistä ja hiilinieluista on kansallisesti herkkä aihe, koska yksityiset ihmiset omistavat noin 60 prosenttia Suomen tuottavasta metsämaasta.Hiilinielujen säilyttämiseen tähtääviä toimia tuleekin valmistella yhteistyössä laajasti eri toimijoiden kesken. Metsät ovat suomalaisten yhteinen asia.