Arvoisa puhemies,
käsittelemme tänään Vihreiden johdolla jätettyä välikysymystä hallituksen riittämättömistä luonto- ja ilmastotoimista.
Kun tätä keskustelua on tänään kuunnellut, on käynyt ilmi, että hallituksella ei ole yhteistä linjaa. Vahvasti vaikuttaa myös siltä, että kaikki hallituspuolueet eivät ole Suomen ilmasto- ja luontotavoitteisiin sitoutuneita.
On todella vastuutonta, että hallituksen riveistä ruokitaan myös tässä salissa avoimesti suoranaista ilmastodenialismia. Valtiovarainministeri puolestaan on sanonut suoraan, että Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 on ”äärimmäisen typerää ilmastopolitiikkaa”, ja että tavoite ei tule toteutumaan.
Kyllä se on hallitus, joka harjoittaa “äärimmäisen typerää ilmastopolitiikkaa” leikatessaan päästöjen sijaan kaikkein tehokkaimmista ilmastotoimista ja laittamalla lisää rahaa fossiilisten polttoaineiden käytön tukemiseen.
Huolestuttavaa on myös se, että ympäristöministerin suulla luonnonsuojelu on leimattu radikaaliksi toiminnaksi. Kysyn, onko se radikaalia, että haluaa säilyttää tuleville sukupolville elinkelpoisen planeetan? Entä se, että haluaa Suomen pitävän kiinni kansainvälisistä velvoitteista?
Ja vastaan: Ei se ole. Se on pelkästään vastuun kantamista tulevien sukupolvien elämisen edellytysten turvaamisesta.
Ilmaston kuumenemisen ja luontokadon vähättely ja tänäänkin tässä salissa hallituksen toimesta kuultu ympäristön ja talouden asettaminen vastakkain osoittaa haluttomuutta ymmärtää, että olemme täysin riippuvaisia luonnosta. Ja että luonto- ja ilmastotoimien siirtäminen tulee kalliimmaksi tulevaisuudessa.
Myös Suomen elinkeinoelämä on vedonnut kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta. Nyt on todellakin tärkeää toimia viisaasti ja katsoa pitkälle tulevaisuuteen.
Arvoisa puhemies,
vaikka hallitus muuta väittäisi, tiedeyhteisön viesti on selvä: Suomen luonnon monimuotoisuus hupenee.
Tämä näkyy konkreettisesti muun muassa linnustossamme. Jo puolet Suomen noin 250 pesimälintulajista on joko uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Joukossa on tuttuja lintuja, kuten hömötiainen, selkälokki ja haarapääsky.
Lintujen väheneminen on jo johtanut siihen, että keväisten konserttien äänimaailma on muuttunut hiljaisemmaksi ja yksipuolisemmaksi.
Mieleen tulee biologi Rachel Carsonin vuonna 1962 julkaistu kirja Hiljainen kevät, jota pidetään yhtenä ympäristöliikkeen alkusysäyksenä. Kirjan nimi viittaa linnunlaulun hiljenemiseen. Carson arvosteli etenkin DDT:tä, joka siirtyi hyönteisistä lintuihin ja edelleen ravintoketjussa ylöspäin aina ihmiseen saakka.
Historia tuntee DDT:n kieltämisen kaltaisia yksittäisiä ympäristönsuojelun menestystarinoita. Nyt olemme ylittämässä yhtä aikaa monia kriittisiä keikahduspisteitä, jotka uhkaavat romahduttaa elämisen edellytyksiä tällä planeetalla. Hälytysmerkit on otettava vakavasti.
Arvoisa puhemies,
Suurin osa Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä. Juuri vanhojen metsien väheneminen on johtanut monen lajin uhanalaistumiseen. Ilman vanhojen metsien merkittävää lisäsuojelua luontokatoa ei ole mahdollista pysäyttää.
Kansalliset ja EU-sitoumukset edellyttävät meiltä vanhojen metsien suojelua. Tuoreiden uutisten perusteella näyttää kuitenkin varmistuneen, että välttyäkseen vanhojen metsien suojelulta Orpon hallitus on hyväksymässä kriteerit, joiden mukaisia metsiä ei Etelä-Suomesta juuri löydy.
Metsät toimivat myös tärkeänä hiilinieluna ja Suomen ilmastotavoitteet perustuvat riittävien hiilinielujen varaan. Hiilinielujen kohentamiseksi tarvitaan määrätietoisia toimia, keskeisimpänä hakkuumäärien vähentäminen. Tähän hallitus ei kuitenkaan ole valmis. Päin vastoin hakkuumääriä halutaan jopa kasvattaa.
Arvoisa puhemies,
siteeraan lopuksi Planin lastenhallituksen varapuheenjohtaja Minni-Mansikka Kapasta, joka piti koskettavan puheen Ilmastoisovanhempien järjestämässä tilaisuudessa huhtikuussa:
“Suomen täytyy tehdä pitkän tähtäimen ilmastopolitiikkaa, eikä yrittää korjata asioita vasta sitten, kun ne ovat menneet jo rikki. Ilmastopolitiikassa on priorisoitava tiedettä, joka osoittaa maapallon hätätilan. Suomen täytyy kiristää ilmastotoimiaan, jotta Suomi voi olla tavoitteidensa mukaisesti hiilineutraali viimeistään 2035. Siihen on 11 vuotta, ja sen aikana Suomeen ehtii syntyä noin 440 000 eli melkeen puoli miljoonaa lasta. Nykyisten, ja tulevien lasten tulevaisuus on turvattava.”