Ilmastoisovanhemmat vaativat joka perjantai lisää ilmastotekoja Eduskuntatalon portailla
Arvoisa puhemies,
ilmastovuosikertomus on tärkeä työkalu ilmastotoimien vaikuttavuuden seurantaan, ja se antaa hyvän pohjan käydä julkisuudessa keskustelua ilmastotoimien riittävyydestä. Vuoden 2023 ilmastovuosikertomuksen viesti on selvä: lisätoimia tarvitaan, jotta Suomi voi saavuttaa vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen.
Suurimmat ongelmakohdat ovat maankäyttösektorin hiilinielujen tasossa sekä taakanjakosektorilla. Päästökauppasektorilla Suomen päästöt ovat laskeneet tasaisesti ja lasku vaikuttaa jatkuvan edelleen. Tämä osoittaa, että päästökauppa toimii, ja että sitä kannattaa siksi myös laajentaa.
Ilmastopolitiikkaamme kompastuskivi on hiilinielujen romahdus. Keskeisiä syitä siihen ovat voimakkaat hakkuut sekä puuston kasvun hidastuminen. Tiedeyhteisön viestion selvä: ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi hakkuumääriä on rajoitettava. Se tarkoittaa, että meidän on saatava rajallisesta puuraaka-aineesta irti enemmän jalostusarvoa nostamalla. On selvää, että erityisesti, jos hakkuiden määrää ei rajoiteta, merkittävän maankäyttösektorin nettonielun saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä vaatii päästöjen vähentämistä tai nielujen vahvistamista huomattavasti nykyistä enemmän.
On huolestuttavaa, että maatalouden päästöt eivät ole laskeneet käytännössä lainkaan vuodesta 2005. Vika ei ole maataloustuottajissa, vaan harjoitetussa maatalouspolitiikassa. Keinoja päästöjen vähentämiseksi on olemassa ja ne on otettava käyttöön hyvässä yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Haluamme syödä kestävästi tuotettua kotimaista ruokaa myös tulevaisuudessa.
Ja on tärkeää muistaa, että maatalous ei ole ainoastaan ilmastopäästöjen lähde, vaan metsien ohella yksi niistä harvoista sektoreista, joka pystyy myös sitomaan ilmakehästä hiiltä. Suotuisilla viljelykäytännöillä hiiltä saadaan sitoutumaan maaperään, ja samalla maan kasvukunto paranee. Näiden käytäntöjen vakiinnuttaminen on myös viljelijöiden etu.
kunnilla on suuri merkitys Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Ne voivat aktiivisesti vaikuttaa sekä omiin että alueensa toimijoiden ilmastopäästöihin. Esimerkiksi kestävän liikkumisen edistämisessä kunnilla on merkittävä rooli. Monissa kunnissa tehdään jo kunnianhimoista ilmastotyötä, mutta ei kaikissa. Siksi on onnetonta, että Orpon hallitus päätti poistaa ilmastolaista kuntien ilmastosuunnitelmat ja leikkasi niiltä rahoituksen.
Myös kansalaisten näkökulmasta toimivalla ilmastopolitiikalla on aivan keskeinen merkitys. Tuotannon rakenteet on muutettava politiikkatoimin vähäpäästöisiksi, sen sijaan että vastuulliset valinnat sysättäisiin yksittäisten kuluttajien harteille. Ympäristöä vähemmän kuormittavien vaihtoehtojen on aina oltava ihmisille edullisempia.
Arvoisa puhemies,
Ilmastonmuutos on ihmiskunnan kohtalonkysymys. On tärkeää, että kuuntelemme tiedeyhteisöä ja perustamme toimemme tutkittuun tietoon. Orpon hallitusohjelman linjaukset ja sen ensimmäisen talousarvion leikkaukset osoittavat, että Suomi ei tällä hetkellä harjoita sellaista politiikkaa, joka tähtää johdonmukaisesti vuosien 2030 ja 2035 ilmastotavoitteiden toteuttamiseen.
Samaan aikaan, kun hallitus venkoilee ilmastotoimien kanssa, ilmaston kuumenemisen seuraukset näkyvät myös täällä Suomessa. Nyt ei ole aika painaa jarrua, vaan päinvastoin varmistaa, että Suomi tekee osansa globaalin ympäristökriisin ratkaisemiseksi. Jokaisen hallituksen on osaltaan huolehdittava siitä, että politiikkajohdonmukaisuus toteutuu yli vaalikausien ilmastonmuutoksen hillitsemisen kaltaisessa pitkäjänteisessä työssä. Tämä on edellytys luotettavalle investointiympäristölle ja sille, että Suomeen saadaan vihreän siirtymän investointeja.
Ilmaston kuumeneminen on tosiasia ja ilmastovuosikertomus osoittaa, että nykyiset toimet eivät riitä Suomen tavoitteiden saavuttamiseen. Maailma huutaa kestäviä ratkaisuja, oli kyse maataloudesta, kiertotaloudesta, puhtaan energian tuotannosta tai liikenteestä. Meillä on edellytykset niitä tarjota, mutta se edellyttää määrätietoisia politiikkatoimia, kannusteiden lisäksi myös sääntelyä ja vero-ohjausta – sekä satsaamista koulutukseen ja tutkimukseen.
Lopuksi haluan kiittää ympäristövaliokuntaa yksimielisestä painavasta lausumasta, jossa edellytetään, että hallitus ryhtyy toimiin keskeisten ilmastopolitiikan suunnitelmien päivittämiseksi ja valmistelee tarvittavat lisätoimet. Tähän ilmastolakikin velvoittaa.