(Julkaistu Kauppalehdessä 4.3.2024)
Kiertotalous on talousmalli, jossa ei tuoteta ja kuluteta jatkuvasti lisää, vaan hyödynnetään jo käytössä olevien tuotteiden arvo mahdollisimman pitkään. Lineaarisen kulutus- ja tuotantotavan sijaan pyritään suljettuun kiertoon, jossa materiaalit palaavat tuotteista aina uudelleen raaka-aineeksi.
Kiertotalous on paitsi luonnon ja ilmaston kannalta järkevää, myös taloudellisesti valtava mahdollisuus. Valitettavan usein keskustelu kiertotaloudesta jää kuitenkin abstraktille tasolle – puhutaan systeemitason muutoksesta ilman konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Toisaalta kiertotalous saatetaan sekoittaa kierrätykseen, jolloin huomio keskittyy yksittäisiin yksilön valintoihin.
Suomella on kaikki edellytykset nousta kiertotalouden edelläkävijäksi. Siihen tarvitaan kuitenkin konkreettisia keinoja ja lainsäädäntöä.
Ravinteiden kierron osalta yksi keskeinen keino on kotimaisen biokaasun tuotannon edistäminen. Biokaasu on tärkeä väline fossiilisista polttoaineista irtautumiseksi. Kotimaisen biokaasun tukeminen parantaa myös Suomen huoltovarmuutta ja energiaomavaisuutta.
Maatiloilla muhii tällä hetkellä noin 14 miljoonaa tonnia lantaa, joka on käytännössä hyödyntämätöntä, kotimaista energiaa. Suomessa vain noin 2-3 % lannasta käsitellään biokaasulaitoksissa. Tanskassa vastaava luku on kymmenkertainen. Nyt lanta käytetään sellaisenaan lannoitukseen. Prosessoimattomat ravinteet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä, ja merkittävä energianlähde jää kokonaan hyödyntämättä.
Maataloustuotannon sivuvirrat tulisi käyttää kiertotalouden raaka-aineina. Suomen lantamäärästä saisi joidenkin arvioiden mukaan jopa 3-5 TWh biometaania hyötykäyttöön. Tämä kattaisi esimerkiksi 400 000 henkilöauton vuotuisen polttoainetarpeen, ja sitä voisi käyttää raskaassa liikenteessä, meriliikenteessä tai lämmityksessä.
Liikenne sähköistyy kovaa vauhtia, mikä on välttämätöntä ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Yhteiskunnan sähköistyminen ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista, sillä akkuteollisuus vaatii ennennäkemättömän määrän tiettyjen uusiutumattomien luonnonvarojen ja mineraalien kaivamista maaperästä. Kaivostoiminta ei ole koskaan ongelmatonta, joten ilmastopäästöjen vähentämiseksi tarvitaan monia samanaikaisia ratkaisuja.
Viime vuonna astui voimaan uusi fosforiasetus, joka sääntelee fosforin käyttöä maa- ja puutarhataloudessa sekä viher- ja ympäristörakentamisessa. Sen tavoitteena on vähentää vesistöjen fosforikuormitusta ja peltojen korkeita fosforipitoisuuksia. Muutoksen myötä karjanlantapoikkeuksesta luovutaan vuonna 2025 eli sen jälkeen lantaa ei enää saa levittää suoraan pelloille.
Orpon hallitusohjelmaan on kuitenkin kirjattu, että karjanlantapoikkeuksesta tehdään pysyvä – eli lannan levittämisestä pelloille ei luovutakaan. Tällä päätöksellä otetaan takapakkia niin ympäristön kuin biokaasun tuotannon suhteen – ravinteet valuvat lopulta vesistöihin sen sijaan, että ne jalostettaisiin kierrätyslannoitteiksi biokaasulaitoksissa.
Orpon hallitus sanoo ohjelmassaan edistävänsä biokaasutuotannon kehittämistä ja käynnistämistä sekä biokaasun monipuolista käyttöä. Samaan aikaan se kuitenkin heikentää edellytyksiä biokaasuinvestointeihin lakkauttamalla osan viime hallituskaudella käyttöön otetuista biokaasulle suunnatuista kansallisista energiainvestointituista. Investointitukien tulisi olla ennakoitavia yli hallituskausien vakaan investointiympäristön luomiseksi.
Viime hallitus teki kansallisen biokaasuohjelman vuosille 2020–2023. Sillä on varmistettu biokaasun ja ravinnekierrätyksen huomioiminen eri hallinnonaloilla. Koordinaatiotyölle on tarvetta myös tulevaisuudessa. Jotta biokaasun tuotantoon saadaan vauhtia ja eri hallinnonalojen toimille selkeyttä, tulisikin nykyhallituksen valmistella uusi biokaasuohjelma.
Biokaasulla on merkittävää tuotantopotentiaalia. Sen avulla voidaan parantaa maaseudun elinvoimaa, saada uusia työpaikkoja ja kasvua, parantaa omavaraisuutta sekä edistää ilmastotavoitteiden toteutumista. Ravinteiden kierrätyksen edistämiseksi tarvitaan osaamisen lisäämistä, kierrätysravinteiden käyttöä paremmin mahdollistavaa lainsäädäntöä, taloudellisia ohjauskeinoja ja kierrätysvelvoitteita.
Talouden ohjauskeinoja tulee käyttää tehokkaasti kiertotalouden edistämiseksi, jotta biokaasun tuotantoon saadaan vauhtia ja kierrätysravinteiden käytöstä tulee taloudellisesti houkuttelevampaa.
Tiina Elo
kansanedustaja (vihr)
Maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen
Krista Mikkonen
kansanedustaja (vihr)
Valtiovarainvaliokunnan maatalousjaoston jäsen