Eduskunta äänestää tasa-arvoisesta avioliittolaista 28.11. Toivottavasti enemmistön rohkeus riittää päätökseen, joka asettaa kaikki pariskunnat samaan asemaan kaikissa tilanteissa. En ymmärrä miten muu päätös olisi edes mahdollinen tämän päivän Suomessa ja maailmassa. Ei kai Suomi oikeasti halua profiloitua niiden maiden joukkoon, joissa niin homojen kuin muidenkin ryhmien ihmisoikeuksia poljetaan.
Itse olen ihan tavallinen hetero ja elän perin normaalissa perheessä aviomieheni ja teini-ikäisen tyttäreni kanssa. Ja myönnän, että en juurikaan ollut törmännyt seksuaalivähemmistöjen edustajiin ennen liittymistäni Vihreisiin – ainakaan niin että olisin huomannut.
Olen homojen ja lesbojen puolesta iloinen siitä, että ilmapiiri on avautunut ja suvaitsevaisuus lisääntynyt sitten omien nuoruusvuosieni. Kun erilaisuus tulee näkyväksi, se muuttuu vähitellen normaaliksi.
Tasa-arvoisen avioliittolain lisäksi on vastustettu ankarasti myös homoparien adoptio-oikeutta. Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaisi parin tulemisen adoptiovanhemmiksi pariskuntana. Mitä pahaa on siinä, että molemmat lapsen kanssa arkea elävät henkilöt voivat tulla vanhemmiksi yhtä aikaa?
En myöskään ymmärrä, miksi kirkko ja uskonnolliset yhteisöt niin vahvasti vastustavat tasa-arvoista avioliittolakia. Kirkolla on lain jälkeenkin täysi vapaus päättää vihkiikö vai onko vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja. Laki ei siis uhkaisi tätä kirkollista perinnettä.
Maailmassa ei ole koskaan liikaa rakkautta, välittämistä ja huolenpitoa. Annetaan siis kaikille ihmisille tasa-arvoiset oikeudet rakentaa parisuhde ja perhe valitsemansa henkilön kanssa. Se ei todellakaan ole keltään muulta pois.