Helsingin seudun joukkoliikenteestä päättää Helsingin seudun liikenteen (HSL) hallitus. HSL:n jäsenkunnat ohjaavat päätöksiä omilla lausunnoillaan. Käynnissä on suuri uudistus, kun lippujen hinnoittelussa siirrytään uuteen vyöhykemalliin. Uusi järjestelmä saadaan käyttöön aikaisintaan vuoden 2017 aikana.
Viimeisenä osana uudistusta on päätettäväksi tuotu esitys erityisryhmien (vammaiset, sokeat, eläkeläiset) alennus- ja vapaalipuista, sekä oikeudesta kulkea lastenrattaiden kanssa tai pyörätuolilla ilman lippua.
HSL esittää että:
– kansan- ja takuueläkettä saaville ei myönnetä alennusta
– invalideille ei myönnetä alennusta
– sokeille ei myönnetä alennusta
– lastenvaunujen kanssa ja pyörätuolilla saa matkustaa ilmaiseksi vain niissä busseissa, joissa lipun leimaaminen on mahdollista vain edessä
Vihreät vastustivat HSL:n hallituksessa näitä muutoksia ja kannattivat nykyisten etuuksien säilyttämistä. Se on myös oma vahva kantani. Joukkoliikenne on tärkeä julkinen palvelu, jonka pitää olla mahdollisimman esteetöntä ja houkuttelevaa kaikille käyttäjille ikään, liikkumiskykyyn ja tulotasoon katsomatta.
Espoossa lausunnon antaa kaupunginhallituksen konsernijaosto. Lausunto jäi maanantain kokouksessa pöydälle, jotta pääkaupunkiseudun kuntien kesken voitaisiin hakea yhteistä linjaa. Vihreä konsernijaoston jäsen Saara Hyrkkö toi kuitenkin jo esiin, että kannatamme nykyisten etuuksien säilyttämistä.
Eilen keskustelimme asiasta pääkaupunkiseudun koordinaatioryhmässä, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Yhteistä näkemystä ei löytynyt, vaikka laajempaa kannatusta oli sokeiden ja invalidien etuuksien säilyttämiselle.
HSL perustelee muutoksia sillä, että lipunostolaitteistojen uusimisen yhteydessä lipun ostamisesta tulee esteetöntä. Samoin kaikkien bussien ja junien on tarkoitus olla matalalattiaisia vuonna 2018. Esteettömyyden toteutuminen ei kuitenkaan tarkoita vain sitä, että lipun leimaaminen onnistuu. Esteetön matkustaminen on huomattavasti tätä laajempi kysymys. Kaupunkiympäristö ei ole esteetön ja joukkoliikenteen käytön hankaloittaminen voi nostaa muutenkin vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten kynnystä lähteä pois kotoa.
Toisaalta esityksiä perustellaan sillä, että HSL järjestää joukkoliikenteen ja sosiaalipolitiikkaa tehdään muualla. Joukkoliikenne on kuitenkin julkinen palvelu ja HSL:n tehtävä on järjestää tätä palvelua mahdollisimman hyvin kaikille kunnan asukkaille. Joukkoliikennettä ei siis pidä järjestää pelkästään tuottavuus ja tehokkuus edellä.
Tästä syystä ei ole perusteltua, että osa alennus- tai vapaalipuista siirtyisi kuntien sosiaalitoimien hankittavaksi. Ei ole järkevää luoda tilannetta, jossa kuntien välisiin käytäntöihin voi syntyä eroja ja näin pääkaupunkiseudun kuntalaiset olisivat eriarvoisessa asemassa. HSL:n tehtävä on myös huolehtia, että sosiaalisin ja terveydellisin perustein myönnettävät alennus- ja vapaalippukäytännöt ovat yhtenäiset kuntien välillä.
Lastenrattaiden ja pyörätuolien osalta esitetään, että ilman lippua saisi matkustaa silloin, kun lipun ostaminen edellyttäisi busseissa lipun ostamista tai leimaamista edessä. En pidä järkevänä sitä, että matkustamisen hinta riippuisi matkustusvälineestä. Siksi kannatan myös lastenrattaissa olevien lasten kanssa matkustamisen säilyttämistä maksuttomana. Tämä kannustaa myös osaltaan joukkoliikenteen käyttöön pienten lasten kanssa.
Tässä on kyse periaatteellisesta valinnasta, koska puhumme taloudellisesti pienestä summasta: Erityisryhmien (poislukien opiskelijat) osuus kuntien maksamasta tuesta joukkoliikenteen lippuihin on 3,2 miljoonaa euroa eli 1,39 %.
Ja vielä muutama yleinen huomio joukkoliikenteestä ja sen edistämisestä:
Pääkaupunkiseudun kunnat ovat asettaneet tavoitteeksi, että joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus kasvaa. Viime vuonna odotettiin 2% matkustajamäärien kasvua, mutta toteutunut kasvu oli 0,6%. Tähän meillä ei ole varaa. Kun investoimme satoja miljoonia metroon ja muuhun joukkoliikenteeseen, on varmistettava että sille riittää myös käyttäjiä.
Eilisessä pääkaupunkiseudun koordinaatioryhmässä käsiteltiin myös HSL:n yleisiä tulostavoitteita. Suuri huoli on, että kalliit infrakustannukset (länsimetro ja kehärata) nostavat lipunhintoja. Tämä johtuu siitä, että kunnat ovat asettaneet tavoitteeksi, että kuntaosuuksilla rahoitetaan enintään 50% kustannuksista. Tämä tarkoittaa, että toinen puoli tulee lipunhinnoista. Vuonna 2017 nousupaine lipunhintoihin on 13%.
Jätin asiaan eriävän mielipiteen. Metro on Espoolle paljon muutakin kuin joukkoliikennehanke, samoin kehärata Vantaalle. On siis epäreilua, että hankkeiden rakentamiskustannuksia maksatetaan joukkoliikenteen käyttäjillä. Joukkoliikenteen lipunhinta on myös tasa-arvokysymys. Hinnasta ei saa muodostua vähävaraisille kynnystä lähteä liikkeelle. Lippujen hinnan pitää olla sellainen, että se houkuttaa ihmiset joukkoliikenteen käyttäjiksi.
Toimiva joukkoliikenne on pääkaupunkiseudulle vetovoimatekijä ja mahdollistaa viihtyisän kaupungin rakentamisen. Huonoin mahdollinen tilanne on, että maksamme kalliista joukkoliikenneinfrasta, mutta emme onnistu rakentamaan aitoa, toimivaa ja viihtyisää joukkoliikennekaupunkia, vaan autojen määrä samalla kasvaa.