Länsiväylä 30.5.2015
Ruovikon kahina Laajalahden pitkospuilla. Reipas pyörälenkki Keskuspuiston ulkoiluteillä. Naurulokkien pauhaava meteli Finnoon lintukosteikolla. Erämetsän rauhoittava hiljaisuus Nuuksion sammalkuusikossa.
Olen asunut Espoossa 3-vuotiaasta lähtien. Lapsuuden ja nuoruuden kotimme sijaitsi Laajalahdessa, kylässä, jossa oli kaikki mitä lapsiperhe saattoi toivoa: Idyllinen lähikoulu, oma pikkukirjasto, kaksi ruokakauppaa – ja kirjakauppa, josta sai 10 pennin irtokarkkeja. Espoon ensimmäiseen automarkettiin Maxiin kuljettiin pyörällä metsän ja peltojen halki. Matkalla oli kiehtovia vanhoja puuhuviloita ränsistyneiden aitojen takana.
Paljon on Espoo muuttunut 40 vuodessa. Uusi Leppävaara on kasvanut Maxin pelloille, entisöidyt huvilat ilahduttavat silmää kerrostalojen lomassa. Finnoon ympärille kaavaillaan koteja tuhansille ihmisille, lintukosteikko halutaan säilyttää. Nuuksiossa kävi viime vuonna 300 000 luonnonystävää, luontokeskus Haltia tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille.
Luonto on Espoon valttikortti. Etelässä on merenranta ja rantaraitti, pohjoisessa hienot metsät ja kansallispuisto. Tärkeää on kuitenkin myös se, mitä on talojen välissä: lähiluonto. Luonto virkistää ja houkuttelee liikkumaan.
Liito-orava tuntuu olevan monen kaavoittajan painajainen. Minä olen ylpeä kotikaupungistani, joka on ottanut lähtökohdaksi, että liito-oravat, ihmiset ja metro saadaan soviteltua samaan kaupunkiin. Uskon vakaasti, että ympäristö, joka on hyvä liito-oravalle, on hyvä myös ihmiselle.
Olen vannoutunut hyötyliikunnan kannattaja ja pyöräilen ympäri vuoden. Pyöräily on mainio keino tutustua tarkemmin omaan kotikaupunkiin. Kannustankin kaikkia hyppäämään kevään koittaessa pyörän selkään. Minun Espoossani luonto on ja pysyy kaupungissa.
Tiina Elo (vihr.)
Kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja
Espoo
Valtakunnallisten kotiseutupäivien kirjoitussarjassa espoolaiset kertovat kotikaupungistaan. Kotiseutupäiviä vietetään Espoossa 6.-9.8.2015