Kuva: Marko Knuutila
Eduskuntavaalit ovat aina suuri ponnistus ehdokkaalle. Tällä kertaa harkitsin pitkään lähdenkö vielä ehdolle. Onko minulla tarpeeksi annettavaa? Pystynkö vielä parempaan?
Kesällä Lågskärin kallioilla ja Nuuksion metsissä päädyin pohdinnoissani tulokseen, että lähden vielä kerran tavoittelemaan paikkaa eduskunnassa.Olen tehnyt kuntapolitiikkaa 17 vuoden ajan ja seurannut läheltä myös valtakunnan politiikkaa Vihreiden puoluetoimistolla. Haluan hyödyntää tämän kokemukseni myös kansanedustajan tehtävässä. Löydän myös edelleen sisältäni palon parantaa maailmaa. Sen palon, joka ajoi aikanaan opiskelemaan ympäristönsuojelua ja lähtemään mukaan politiikkaan.
Kun ensimmäisen kerran pyrin eduskuntaan, olin juuri täyttänyt 40 ja koululaisen äiti. Nyt alan lähestyä viittäkymmentä. Tunnen olevani jotenkin hyvällä tavalla keski-ikäinen ja sinut itseni kanssa. Tytärkin on kasvanut aikuiseksi ja lentänyt pesästä.
Haluan eduskuntaan, koska Suomi tarvitsee muutosta. Lapset ja nuoret lakkoilevat eduskuntatalon portailla ja odottavat meiltä aikuisilta määrätietoisia toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Koska nyt on pakko.
Ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi meidän on pysäytettävä kuudes sukupuuttoaalto. Suomenkin luonto köyhtyy ja meidän on ryhdyttävä määrätietoisiin suojelutoimiin. Nykyhallitus on ollut luonnolle tuhoisa. Vihreitä todellakin tarvitaan.
Kannan huolta myös lisääntyvästä eriarvoistumisesta. Päiväkodeissa ja kouluissa ryhmäkoot ovat kasvaneet ja kaikki eivät opi peruskoulun aikana enää kunnolla lukemaan. Lapsiperheköyhyys on todellisuutta myös Suomessa.
Uskomattomalta tuntuu sekin, että ammatillisten oppilaitosten lähiopetuksesta on karsittu niin, että koulussa käydään vain muutamana päivänä viikossa. Vaikka syrjäytyneiden nuorten määrä on laskenut, heitä on silti noin 60 000. Jokainen on liikaa.
Viime päivien karu uutisointi vanhusten hoidon laiminlyönneistä on myös ravisuttanut. Meillä on kaikilla vanhempia, isovanhempia ja sukulaisia, jotka ovat ennemmin tai myöhemmin hoidon tarpeessa. Millaista hoitoa he silloin saavat? Sillä on väliä.
Ja vielä nostan esiin työelämän murroksen. Tuetaan ihmisiä lannistamisen sijaan. Haluan uudistaa sosiaaliturvan perustulon suuntaan, jolloin työn tekeminen on aina kannattavaa. Työelämään tarvitaan myös lisää joustoa. Helpotetaan osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä, ikääntyvien vanhempien tarvitessa hoivaa, työkyvyn heikentyessä, eläkeiän lähestyessä.
* * *
Yksi asia joka sai todella miettimään ehdolle asettumista, on nykyinen poliittinen keskusteluilmapiiri. Olen luonteeltani tiimipelaaja ja rakentava yhteistyökumppani. Näen asioiden monet puolet, enkä ole nopea reagoimaan tai vetämään kärjekkäitä johtopäätökisiä. Vuodet politiikassa ovat kuitenkin osoittaneet, että kaltaiselleni sinnikkäälle puurtajalle on tilaa. En halua antaa periksi vastakkainasetteluja kärjistävälle populismille.
Olen huolissani siitä, miten ihmisten huolet pystytään ottamaan vakavasti ilman, että lietsotaan pelkoja ja vastakkainasetteluja. Populismin sijaan tarvitaan tietopohjaista päätöksentekoa ja vahva arvopohja, joka perustuu tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen.
Uskon siihen, että ihmiset haluavat lopulta kuulla, että meillä on toivoa. Ilmastonmuutos voidaan vielä pysäyttää alle kriittisen 1,5 asteen. Eriarvoistuminen voidaan pysäyttää ja pitää kaikki mukana.
Muutos on mahdollinen, mutta se vaatii kovaa työtä ja yhteistyötä. Sitä työtä olen valmis tekemään. Äänelläsi voin jatkaa työtä kestävämmän tulevaisuuden puolesta kansanedustajana. Kokemuksella, sinnikkyydellä ja sydämellä.