Puheeni lähetekeskustelussa kansalaisaloitteesta Avohakkuut historiaan.
Arvoisa puhemies,
kun puhumme metsistä, puhumme suomalaisille todella tärkeästä ja monimerkityksellisestä asiasta.
Suomi elää ja on aina elänyt metsistä. Niin taloudellisesti kuin henkisesti.
Vuosituhansien ja vuosisatojen aikana tapamme hyödyntää metsiä ovat muuttuneet. Kaskeamisesta ja tervanpoltosta on siirrytty sellun keittoon ja korkean jalostusasteen tuotteisiin. Puurakentamisessa hirsimökeistä puurakenteisiin kerrostaloihin.
Työn ja taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi metsä on ollut henkinen kotimme.
Esi-isillemme metsä oli myyttinen paikka. Tänä päivänä tiedämme tutkitusti metsässä oleilun terveyshyödyt.
Samoin on kasvanut tietämyksemme metsien hiilinielujen merkityksestä osana ilmastokriisin ratkaisua ja metsäelinympäristöjen merkityksestä uhanalaisten lajien esiintymispaikkana.
Arvoisa puhemies,
Tänään käsittelemme kansalaisaloitetta avohakkuista luopumiseksi valtion metsissä. Kansalaisaloite on hyvin perusteltu ja nostaa tärkeän asian julkiseen keskusteluun. Kiitos kaikille aloitteen käynnistäneille ja allekirjoittaneille.
Vihreät kannattaa avohakkuista luopumista valtion omistamilla mailla sekä turvemailla. Kansalaisaloitteen hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että valtion omistamia metsiä hoidettaisiin jatkossa jatkuvan kasvatuksen menetelmin.
Jatkuvalla kasvatuksella on monia etuja: metsät säilyisivät metsinä hyödyntämisestä huolimatta, virkistyskäyttö voisi jatkua ja mustikka- ja sienipaikat säästyisivät. Jatkuva kasvatus hyödyttää monia uhanalaisia lajeja.
Arvoisa puhemies,
Keskustelussa on tärkeää pitää erillään jatkuva kasvatus ja harsintahakkuut. Jälkimmäisiä on tehty vuosikymmeniä sitten ja niissä poistettiin suuret puut välittämättä jäljellejäävän metsän kasvukunnosta.
Jatkuvassa kasvatuksessa poistetaan myös isoimpia puita, mutta samalla huolehditaan jäljellejäävän puuston kasvukunnosta jättämällä kasvatuskelpoisia taimia ja nuorempia puita.
On myös tärkeää huomata, että eri tutkimusten mukaan tuotto-odotus voi jatkuvan kasvatuksen menetelmässä olla vähintään sama tai jopa parempi kuin avohakatussa metsässä.
Edelleen on tärkeää huomata, että aloite ei ole ehdoton, vaan sisältää poikkeusmahdollisuuden. Avohakkuun voisi tehdä, jos se on metsän terveyden kannalta välttämätöntä. Esimerkiksi kuusikoissa voi levitä juurikääpä, jota on vaikea saada kuriin muuten kuin hakkaamalla kyseinen kuvio aukoksi ja uudistamalla se jollekin muulle puulajille kuin kuuselle.
Arvoisa puhemies,
Tällä hetkellä vain alle 5 % talousmetsistämme hoidetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmin. Tarvitsemme metsänhoitomenetelmien moninaistamista ja valtio voi siinä näyttää esimerkkiä. Valtion omistuksessa on tuottavasta metsämaasta noin 25%.
Jatkuvan kasvatuksen menetelmien laajentaminen Metsähallituksen talousmetsissä tukee erityisesti Metsähallituksen toiminnan sosiaalista kestävyyttä. Hakkuutavan valinta ei yksin takaa metsien monimuotoisuuden suotuisaa kehitystä tai hiilinielujen kasvua.
Olennaista on asettaa nykyistä huomattavasti kunnianhimoisemmat tavoitteet valtion metsien käytölle. Valtion metsien hoidossa tulee tavoitella nettopositiivisuutta. Tämä tarkoittaisi sitä, että metsätalouden piirissä olevissa valtion metsissä ei pelkästään pyrittäisi turvaamaan monimuotoisuutta, vaan sitä vahvistettaisiin aktiivisesti.
Arvoisa puhemies,
Yli kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista on metsälajeja. Suurimpia syitä metsälajien uhanalaistumiselle ovat lahopuun määrän väheneminen ja metsien hakkuut. Metsäluontotyypeistämme 70% on uhanalaisia.
Jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen auttaisi niitä uhanalaisia lajeja, jotka vaativat metsän säilymistä metsäisenä. Tällaisia ovat esimerkiksi vaarantuneeksi luokiteltu pyy ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu hömötiainen.
Jatkuvassa kasvatuksessakin on huolehdittava esimerkiksi lahopuun ja kookkaiden säästöpuiden jättämisestä metsään.
Jatkuva kasvatus suojelisi myös vesistöjä ja auttaisi torjumaan ilmastonmuutosta. Avohakkuiden yhteydessä tehty maanmuokkaus pilaa mökkijärvet ja aiheuttaa ilmastopäästöjä erityisesti turvemailla.
Arvoisa puhemies,
Suuri osa valtion metsistä sijaitsee Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Aloitteella olisi siten suuri paikallinen vaikutus. Pelkona on, että Metsähallituksen puunmyynti vähenisi ja paikallistalous heikkenisi.
Sahat ja sahatavaran jatkojalostus ovat näillä alueilla merkittävä paikallinen työllistäjä. Tämän hetkisen tutkimustiedon perusteella näyttää siltä, että jatkuva kasvatus turvaisi tukkipuun määrän. Todelliset hakkuumäärät on hyvä tarkistaa aloitteen käsittelyn edetessä.
Matkailun kannalta jatkuvan kasvatuksen mukaan hoidetut metsät ovat parempia kuin avohakkuumetsät. Tällä hetkellä tosiasia on, että Metsähallituksen mailla avohakataan vanhoja luonto- ja virkistyskäyttöarvoltaan arvokkaita metsiä.
Arvoisa puhemies,
Valtion omistamat metsät ovat meidän kaikkien omaisuutta. Siksi on tärkeää keskustella niiden käytöstä täällä eduskunnassa. On tärkeää, että kansalaisaloite saa eduskunnassa perusteellisen ja monipuolisen käsittelyn ja että käsittely pohjautuu ajantasaisiin ja kattaviin metsävaratietoihin ja vaikutusarvioihin.
Sen sijaan, että jumiudumme eipäs-juupas väittelyyn avohakkuiden tai jatkuvan kasvatuksen eduista ja haitoista, tulisi meidän pystyä tarkastelemaan metsien käyttöä ja erilaisten hakkuumenetelmien kirjoa kokonaisvaltaisemmin.
Metsien monimuotoisuuden vahvistamisen ja ilmastonmuutoksen hillinnän on noustava valtionmetsissä tasavertaisiksi tavoitteiksi puuntuotannon rinnalla. Jatkuvaan kasvatukseen voidaan siirtyä valtion mailla myös vaiheittain.