Hyvä juhlaväki,

on suuri ilo ja kunnia saada pitää juhlapuhe Villa Elfvikin ystävät ry:n 25-vuotisjuhlassa. Tämä talo ja sitä ympäröivät alueet ovat minulle rakkaita. Olen onnekas, kun olen saanut asua tällä tontilla yli puolet elämästäni.

Myös Villa Elfvikin ystävät olette tulleet vuosien varrella tutuiksi. Monet alkukesän lintuyöt ja joulumyyjäiset on vietetty yhdessä. On todella arvokasta, että luontotalolla on ystäviä, jotka haluavat tukea talon toimintaa.

25 vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon niin tällä tontilla kuin maailmassa sen ympärillä. Tuntuu hyvältä ajatella, että Villa Elfvik, Laajalahden natura-alue ja pian suojelualueen statuksen saava Elfvikin vanha metsä ovat turvassa ja ihmisten ilona myös seuraavat vuosikymmenet.

Samaan aikaan täytyy sanoa, että juuri nyt pyöräily tai kävely rantaraitilla vähän ahdistaa, kun ajattelen Raide-Jokerin alle menetettyjä niittyjä, puita ja pusikoita. Mutta uskon, että kun pikaratikka on aikanaan valmis, maisemaan tottuu ja se alkaa tuntua taas omalta.

Ihmisen luontosuhde on asia, jota olen pohtinut paljon. Kun luonto on ollut itselle tärkeä ja itsestään selvä osa elämää pienestä pitäen, sen toivoisi olevan tärkeä muillekin.

Meillä on jokaisella oma tarinamme. Mikä on herättänyt kiinnostuksen luontoon? Tai miksi siitä ei pidä? Mitkä paikat luonnossa ovat merkityksellisiä? Mikä luonnossa erityisesti kiehtoo? Tai pelottaa?

Luontosuhteita on niin monta kuin on meitä ihmisiä. Elävän luontosuhteen syntymisen kannalta on tärkeää, että luonto on lähellä ja helposti saavutettavissa.

Koska voiko syntyä suhdetta sellaiseen, jota ei tunne tai josta ei ole omakohtaista kokemusta?

*****

Oma luontosuhteeni alkoi rakentua lapsuuden kesinä sukumme mökillä Lohjanjärven rannalla. Vaeltelimme serkkujeni kanssa kivikkoisissa rantametsissä ja läheisessä rehevässä pähkinälehdossa.

Kävimme uimassa ja ravustamassa metsälammella. Yksi lapsuuden unohtumattomia luontoelämyksiä oli, kun sain siellä melkein mato-ongella hauen.

Luonto tuli tutuksi, kun saimme saimme äitini veljien opastuksella tutustua innostavalla tavalla luonnon ihmeisiin.

Itselleni mieleen jäivät noista kesistä erityisesti kasvit ja kukat. Opin tunnistamaan kurjenpoven, nurmitädykkeen, ojakellukan, nuokkuhelmikän ja jänönsalaatin.

Opin erottamaan toisistaan seinäsammalen, kynsisammalen, kerrossammalen ja karhunsammalen. Sain maistaa kallioimarteen juurta.

Mökillä syntyi rakkaus luontoon ja ymmärrys sen monimuotoisuudesta. Jo lapsuudessa syttyi myös halu suojella luontoa. Mökkitien varteen ilmestynyt uusi hakkuuaukea oli aina yhtä suuri järkytys.

*****

Toinen tärkeä lapsuuden luontomuisto on retki tunturi-Lappiin vaarin kanssa. Vaari kävi sotaa Lapissa ja menetti sydämensä Lapin luonnolle.

Hän vei ensin oman perheensä retkille Lappiin ja päätti myöhemmin viedä myös kaikki 12 lastenlastaan kokemaan tunturiluonnon lumon.

Niin minäkin pääsin Utsjoen Linkkijängälle. Sieltä jäivät mieleen vaellus rinkka selässä, tunturikoivikot ja palsasuot.

Kokemus oli niin väkevä, että halusin viedä samoille seuduille myös oman perheeni. Löysimme samat palsasuot ja tunturikoivikot. Se reissu oli omalla tavallaan ikimuistoinen.

*****
Kuten näistä tarinoista huomaa, oman luontosuhteeni kehittymisessä läheisillä ihmisillä ja paikoilla on ollut suuri merkitys.

Luonto on yksi tärkeä sukuamme yhdistävä asia. Osa serkuistani lähti opiskelemaan biologiaa, moni harrastaa luontoa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Itse lähdin opiskelemaan ympäristönsuojelua.

Ja minulle kävi niin onnellisesti, että löysin täältä Villa Elfvikistä puolisokseni metsässä viihtyvän lintuharrastajan. Se on taannut sen, että elämässäni on ollut paljon luontoretkiä myös aikuisiällä.

Luontosuhteen muodostuminen ei kuitenkaan voi olla kiinni siitä, että on luontorakkaita perheenjäseniä, sukulaisia, ystäviä tai tuttuja.

Siksi on tärkeää, että meillä on päiväkodeissa ja kouluissa luonto- ja ympäristökasvatusta.

Siksi on tärkeää, että luonto on kaupungeissakin lähellä.

Siksi on tärkeää, että meillä on hyvin opastettuja hienoja luontokohteita, joihin on helppo päästä ja joissa voi kulkea ilman retkivarustusta.

Villa Elfvikin luontotalo ympäristöineen on juuri tällainen: arvokas luontokeidas tiivistyvän kaupungin keskellä. Jotta ihmisten luontosuhde voi säilyä ja voimistua, on kaupunkia rakennettava niin, että luonto säilyy kaupungissa.

Onkin ilahduttavaa, että myös liito-orava viihtyy täällä Elfvikin nurkilla. Täytyy toivoa, että Raide-Jokeri ja Kehä I:n remontti onnistutaan toteuttamaan niin, että sen kulkureitit säilyvät.

On myös ilahduttavaa, että merikotkapari näyttää viihtyvän Laajalahdella. Onneksi luonto myös sopeutuu kaupunkiin.

Kaupunkiluonnon muutos ja merkitys sekä sitä uhkaavat paineet tuodaan oivaltavasti esiin Villa Elfvikin uudistetussa Eläköön Espoo -näyttelyssä. Kannattaa käydä illan aikana tutustumassa tai tulla toisen kerran paremmalla ajalla.

*****

Palataanpa vielä hetkeksi lapsuuteen:

Ollessani ala-asteella Laajalahden koulussa, perustimme luokkakavereideni kanssa oman luontokerhon, jonka nimeksi tuli Fossiilifasaanit. En muista kuka nimen keksi, mutta se oli meistä silloin hauska.

Teimme retkiä Laajalahden pitkospuille. Retkiltä jäi mieleen se suuri kivi, joka edelleen on pitkosten varrella. Enää kivi ei tunnu ihan niin suurelta.

Nämä luontoretket olivat mahdollisia meille pienille alakoululaisille, koska luonto oli lähellä.

*****

Olen pohtinut, onko luonnontuntemus edellytys sille, että luontoa voi arvostaa ja rakastaa.

Lapsena piti jotenkin itsestään selvänä, että kaikki tuntevat yleisimmät kukat ja linnut. Myöhemmin tajusin, että näin ei todellakaan ole.

Itse koen, että luonnontuntemus voimistaa luontoelämyksiä. Se tunne, kun osaat etsiskellä tietynlaisesta metsästä kevään ensimmäisiä sinivuokkoja ja löydät sellaisen. Tai se tunne, kun kuulet kevään ensimmäisen peipon riemukkaan lurituksen ja tiedät, että se on juuri peippo.

Toisaalta minulla ei ole mitään tarvetta tuntea jokaista lintua tai kasvia. Sen sijaan nautin siitä, kun retkellä on mukana itseä viisaampia havainnoimassa ja kertomassa esimerkiksi lintujen käyttäytymisestä.

Ja kun on huono muisti, voi ilahtua kerta toisensa jälkeen esimerkiksi jonkun linnun äänen tunnistamisesta. Ja vaikka välillä menee pieleen, sekään ei haittaa.

*****

Usein ajattelen olevani kuin paikkalintu. Reviirini ulottuu pääasiassa pyörällä kuljettavan matkan päähän. Kesämökinkin hankimme Nuuksiosta, jonne pääsee pyörällä.

Ja kun laajennamme reviiriä, suuntaavat reissut usein tuttuihin paikkoihin.

Olen onnellinen siitä, että Lågskärin majakkasaaresta Ahvenanmaalla on tullut koko perheen kesäparatiisi, jonne tytär on halunnut tulla mukaan niin kaverin kuin poikaystävänkin kanssa.

On hauska ajatella, että tässä globaalissa maailmassa voi olla fyysisesti kiinnittynyt paikkaan. Laajalahden luonnonsuojelualueella ja Villa Elfvikin luontotalolla on ollut elämässäni valtavan suuri merkitys.

Rakkaus luontoon on ollut kantava teema elämässäni. On aika hienoa ajatella, erilaisten sattumusten kautta se luontorakkaus on kantanut täältä Elfvikistä valtuustoon ja eduskuntaan luontoa puolustamaan.

Ja että niin valtuustotalo kuin eduskuntatalokin ovat omalla reviirillä pyöräilymatkan päässä.

*****

Hyvät Villa Elfvikin ystävät,

Tämä vuosi on Luonnon monimuotoisuuden teemavuosi. Se näkyy täällä Villa Elfvikissäkin monin tavoin. Tavoitteena on tämän vuoden aikana lisätä espoolaisten tietoisuutta luonnon monimuotoisuuden merkityksestä ja tarjota luontotalon kävijöille ideoita ja toimintamalleja, kuinka he voivat omassa lähiympäristössään lisätä luonnon monimuotoisuutta.

Tämä on juuri sitä tärkeää työtä, jolla tarjotaan ihmisille rakennuspalikoita oman elävän luontosuhteen muodostamiseen.

Näillä sanoilla haluan kiittää Villa Elfvikin ystävät ry:tä tärkeästä ja suurella sydämellä tehdystä työstä Villa Elfvikin ja sen lähiluonnon sekä vaikuttavan luonto- ja ympäristökasvatauksen puolesta.

Ystävien järjestämät tapahtumat ovat tuoneet tärkeää yhteisöllisyyttä ja viestineet luontorakkautta lähialueen ihmisille.

Oikein paljon hyviä ja luontorikkaita vuosia Villa Elfvikille ja kaikille sen ystäville sekä intoa ja energiaa tärkeään työhön!

Kiitos!