Itämeri on luonnoltaan ainutlaatuinen ja meille suomalaisille rakas. Sadat tuhannet suomalaiset viettävät lomiaan veneillen, mökkeillen ja retkeillen sen rannoilla ja saaristossa. Joka kesä odotamme sydän syrjällään, kuinka pitkään vedet pysyvät kirkkaina ennen sinileväkukintojen ryöpsähtämistä.
Espoo on merellinen kaupunki ja siitä ylpeä. Meillä on peräti 58 kilometriä merenrantaa ja 158 saarta käsittävä saaristo. Itämeri on espoolaisille tärkeä virkistyksen lähde ja sen roolia haluan edelleen vahvistaa Rantaraitin ja saariston saavutettavuutta parantamalla.
Itämeren pahin ongelma on rehevöityminen, mutta myös muoviroska ja muu ympäristökuormitus, kuten ilmansaasteet ja jätevesien kautta tulevat haitalliset kemikaalit kuormittavat herkkää merialuetta.
Itämeren rehevöityminen on jatkunut vuosikymmeniä, joten sen puhdistaminen ei käy kädenkäänteessä. Itämeren pelastamiseen tarvitaan pitkäjänteistä sitoutumista, ongelmien juurisyihin puuttumista sekä riittävät resurssit tehokkaiden suojelutoimien toteuttamiseksi.
Tärkein asia Itämeren tilan parantamiseksi on maatalouden rehevöittävien päästöjen vähentäminen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana erilaisista pilottihankkeista on saatu merkittäviä tuloksia. Kipsi- ja kalkkikäsittely vähentää ravinteiden valumista vesistöihin. Hyviä keinoja ovat myös suojavyöhykkeet ja kosteikot sekä talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen. Lannan levittämistä on pelloille rajoitettava valumien vähentämiseksi. Sen sijaan lantaa on jalostettava biokaasuksi ja helppokäyttöisiksi ravinteiksi.
Maataloustukijärjestelmä on uudistettava niin, että se ohjaa kasvipohjaiseen ruoantuotantoon ja vähäpäästöisiin ratkaisuihin.
Rehevöityminen näkyy valitettavasti myös Espoon merialueella sinileväkukintoina, veden sameutena sekä rantojen rehevinä ruovikoina. Matalien vesien ja veden hitaan vaihtumisen vuoksi valuma-alueelta jokien ja purojen mukana tulevalla ravinnekuormituksella on suurin vaikutus Espoon rannikkovesien tilaan. Emme siis voi sysätä vastuuta muille.
Ilmastonmuutos tulee lisäämään Itämeren kuormitusta entisestään. Lisääntyvien sateiden myötä ravinteita huuhtoutuu enemmän. Happikatojen ja sisäisen kuormituksen ennakoidaan voimistuvan. Lisäksi jäätalvi lyhenee nykyisestä, merivesi happamoituu ja haitallisten vieraslajien elinolosuhteet paranevat. Ilmastonmuutosta on siis hillittävä myös Itämeren suojelemiseksi.
On tärkeää, että Espoo on sitoutunut tekemään työtä Itämeren hyväksi. Kaupunki on ottanut vastaan Itämeri-haasteen ja tehnyt oman Itämeri-toimenpideohjelman. Tätä työtä haluan olla vauhdittamassa.
John Nurmisen säätiö on tehnyt pitkäjänteistä Itämeren suojelutyötä ja julkaisi viime viikolla kuntavaaliehdokkaan vinkkilistan.
Tässä omat Itämerilupaukseni tulevalle valtuustokaudelle:
- Lupaan edistää Espoon Itämeriohjelman toimeenpanoa
Itämeriohjelmassa on yhteensä 77 toimenpidettä, joilla Espoo vähentää erityisesti ravinnekuormitusta, haitallisten aineiden päästöjä ja roskaantumista merialueellaan. Lisäksi kaupunki sitoutuu lisäämään Itämeritietoisuutta ja -toimijuutta kaupungin sisällä. Jotta ohjelma myös toteutuu, on talousarvioon varattava riittävät määrärahat ja ohjelman toteutumista on seurattava vuosittain. - Lupaan edistää itämeriystävällisiä ruokahankintoja kaupungin ruokapalveluissa
Yksittäisen ihmisen Itämerelle aiheuttamasta ravinnejalanjäljestä yli puolet johtuu ruokavalinnoista. Espoossa on jo asetettu tavoitteeksi lisätä kasvis-, kausi- ja lähiruoan osuutta sekä lisätty Itämerestä kestävästi pyydetyn kalan osuutta. Tälle on asetettava mitattavat tavoitteet. - Lupaan edistää toimia Espoon meriluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi
On tärkeää, että katsomme luonnonsuojelutyössä myös vedenpinnan alle. Haluan tehdä työtä Espoon arvokkaan meriluonnon suojelemiseksi. Toivottavasti sopivia suojelualueita löytyy esimerkiksi Baltic Action Groupin hankkeessa. Olen ehdottanut, että Espoo tarjoaisi omia suojelualueitaan osaksi Porkkalan kansallispuistoa. Vaikka Porkkalan kansallispuistohanke ei etene eduskunnassa tällä vaalikaudella, kannattaa sen valmistelua jatkaa. Kansallispuistoon liitettäväksi sopisivat ainakin kaupungin mailla sijaitsevat suojelualueet Pentalassa ja Stora Herrössä. Lisäksi kannattaa selvittää ainakin Kirkkonummen ja Espoon rajalla sijaitsevan Espoonlahden Natura 2000 -alueen liittämistä osaksi kansallispuistoa.