Ilmastokriisi on herättänyt ihmiskunnan siihen, kuinka suuria ja kauaskantoisia vaikutuksia toiminnallamme on muuhun luontoon ja sitä kautta myös tulevien sukupolvien elämän edellytyksiin. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, eli luontokato, on ilmastonmuutoksen veroinen ympäristökriisi, joka vaatii toimia myös kuntatasolla.
Myös kasvavissa kaupungeissa on oltava tilaa luonnolle. Luonnossa liikkumisella on tutkitusti merkittäviä terveysvaikutuksia. Koronapandemia on havahduttanut monet kaupunkilaiset arvostamaan entistä enemmän lähiluontoa ja sen tarjoamia virkistysmahdollisuuksia. Jokaiselle kaupunkilaiselle on turvattava helppo ja nopea pääsy lähiluontoon.
Voimme samaan aikaan rakentaa tiiviitä ja viihtyisiä ilmastokestäviä kaupunkeja toimivan joukkoliikenteen varaan ja säästää arvokkaita viheralueita asumisen lomassa. Koko pääkaupunkiseutu rakentuu tulevaisuudessa yhä enemmän verkostomaisen raideliikenteen varaan. Asukkaat niin Helsingissä kuin Espoossakin arvostavat kotikaupunkinsa vehreyttä ja vaihtelevaa lähiluontoa merenrannoista vanhoihin metsiin.
Olennaista on pitää huolta viheralueiden kytköksistä toisiinsa ja riittävän suuresta yhtenäisestä pinta-alasta, jotta esimerkiksi eläinten liikkuminen alueiden välillä saadaan turvattua. Pääkaupunkiseudulla oiva esimerkki kaupunkiluontoon sopeutuneesta lajista on liito-orava, joka on levittäytynyt yhä laajemmille alueille Espoon metsistä lähelle Helsingin ydinkeskustaa. Liito-orava on valtakunnallisesti erittäin uhanalainen laji, mutta pääkaupunkiseudulla sen kanta on vahvistunut. Tämä on osoitus siitä, että viheryhteydet toimivat.
Uusien luonnonsuojelualueiden perustaminen ja erilaiset monimuotoisuutta lisäävät toimet ovat kaavoituksen lisäksi tärkeitä kuntatason toimia luonnon suojelemiseksi. Pölyttäjien ja muiden hyönteisten määrää lisätään muuttamalla nurmikoita niityiksi ja jättämällä lahopuita metsään. Monet lintulajit taas ovat riippuvaisia juuri hyönteisistä tärkeänä ravinnonlähteenä. Katupuut ja- istutukset, viherkatot ja viherseinät sekä sadevesiä pidättävät kosteikot ja hulevesialtaat ovat myös keinoja lisätä monimuotoisuutta ja kaupunkiympäristön viihtyisyyttä jo rakennetuilla alueilla.
Kaupunkiluonnon monimuotoisuuden vahvistamisen lisäksi meidän on vähennettävä luonnonvarojen kulutusta. Kunnissa tuleekin pyrkiä vaikuttamaan myös ihmisten kulutustottumuksiin esimerkiksi tarjoamalla kasvisruokaa oletusvaihtoehtona julkisessa ruokailussa. On korkea aika tunnistaa luontokato ilmastonmuutoksen veroisena ympäristökriisinä, joka vaatii toimia yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Helsinki ja Espoo voivat Suomen suurimpina kaupunkeina näyttää tässä esimerkkiä myös maailmalle.
Tiina Elo on espoolainen kansanedustaja ja valtuutettu ja ehdolla kuntavaaleissa Espoossa.
Amanda Pasanen on helsinkiläinen ympäristötieteiden maisteriopiskelija ja varavaltuutettu, ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä.