Arvoisa puhemies,
luonnonsuojelulakimme täyttää ensi vuonna 100 vuotta ja sitä uudistetaan vasta toista kertaa. Tämä tekee hallituksen esityksestä historiallisesti merkittävän.
Luonnonsuojelulain säätämisen ja tämän päivän välissä on monta luonnonsuojelijasukupolvea, jotka ovat taistelleet väsymättä arvokkaan suomalaisen luonnon puolesta. Jo 50- ja 60-luvuilla Kuusamossa käytiin koskisodat paikallisten jokien suojelemiseksi, jotta niitä ei kahlittaisi vesvoiman tuotantoon. Yli 30 vuotta sitten käytiin Suomen kenties tunnetuin metsäsota, kun metsänomistaja ei halunnut avohakata metsäänsä piirimetsälautakunnan painostuksesta huolimatta.
Nämä taistelut luonnon puolesta osoittavat, että monimuotoinen suomalainen luonto sellaisena kuin sen tänä päivänä näemme, ei ole itsestäänselvyys. Tiedämme myös, että luonnontilaisen luonnon määrä vähenee tälläkin hetkellä. Rohkeita ja väsymättömiä luonnonsuojelijoita tarvitaan edelleen puolustamaan arvokasta luontoamme.
Osana tätä jatkumoa hallitus on nyt uudistamassa luonnonsuojelulakia.
Luonnonsuojelulain kokonaisuudistus tulee todella tarpeeseen ja vie suomalaista luonnonsuojelutyötä eteenpäin. Hallituksen esityksellä on mittaa liki 500 sivua, mikä osoittaa, että kokonaisuus on varsin laaja.
Uudistuksen tärkeänä tavoitteena on luonnonsuojelun vahvistaminen ja valtavirtaistaminen.
Yksin luonnonsuojelulailla luontokatoa ei Suomessa pysäytetä, mutta se on tärkeä keino suojella arvokkainta luontoamme. Se on perusta, jonka päälle on hyvä rakentaa se keinojen kokonaisuus, jolla pysäytämme luontokadon.
Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden heikentymisen pysäyttämiseen, mutta tosiasia on, että emme ole siinä onnistuneet. Uusia luonnonsuojelun keinoja tarvitaan ja niitä tämä hallituksen esitys osaltaan tarjoaa.
Yksi lain keskeisistä uudistuksista on luontotyyppien suojelun vahvistaminen, kun kaikki Suomen uhanalaiset luontotyypit tuodaan asetuksella osaksi lakia. Tämä on tärkeää siksi, että uhanalaiset lajit tarvitsevat elääkseen niille sopivia elinympäristöjä.
Elinympäristöjen turvaaminen edellyttää, että uhanalaisten luontotyyppien huomioon ottaminen saadaan vaikuttavasti osaksi kaikkea maankäyttöä. Tässä olennaista on kattava luontotieto ja sen hyödyntäminen sekä riittävä valvonta.
Arvoisa puhemies,
Tämän esityksen tärkeä uusi avaus on vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio.
Ekologista kompensaatiota tarvitaan silloin, kun luonnolle aiheutuvaa vahinkoa ei voida välttää. Sen tulee olla aina viimesijainen keino.
On tärkeää, että ekologinen kompensaatio kirjataan nyt lakiin ja että sille luodaan sääntely, jolla kompensaation todellinen lisäisyys voidaan todentaa. Näin voidaan välttää viherpesun mahdollisuus.
Jotta kompensointi olisi laajasti vaikuttavaa, se pitäisi tulevaisuudessa kirjata velvoittavaksi ja mukaan myös myös alueiden käyttöä säätelevään lainsäädäntöön. Vapaaehtoinen kompensaatio on kuitenkin hyvä alku.
Kolmas tärkeä uudistus on se, että kaivostoimintaan tähtäävä malminetsintä kielletään kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa. Tämä on tärkeä viesti siitä, että kaivostoimintaa on tässä maassa rajoitettava.
Malminetsintä ei kuulu luonnonsuojelualueille ja siksi on tärkeää, että myös muilla valtion luonnonsuojelualueilla malminetsinnän ehtoja tiukennetaan.
Ajattelen, että lähtökohtaisesti malminetsinnän pitäisi olla kiellettyä kaikilla suojelualueilla ja toivon, että lainsäädäntöämme kehitetään tulevina vuosina tähän suuntaan.
Arvoisa puhemies,
on tärkeää, että vahvistamme tieteellisen tiedon roolia päätöksenteossa. Siksi on olennaista, että Luontopaneelin toiminta vakiinnutetaan kirjaamalla sen tehtävät lakiin. Tarvitsemme luonnonsuojeluun ilmastopaneelin kaltaisen riippumattoman tieteellisen asiantuntijaelimen, joka tuottaa tutkittua tietoa luonnon monimuotoisuudesta päätöksenteon tueksi.
Lopuksi haluan kiittää ministereitä Kari ja Mikkonen tämän kokonaisuuden ohjaamisesta maaliin. Kiitos myös kaikille viranhaltijoille, asiantuntijoille ja sidosryhmille, jotka olette antaneet asiantuntemuksenne käyttöön tämän lain valmistelun aikana.
Odotan mielenkiinnolla, että pääsemme syventymään esitykseen ympäristövaliokunnassa, joka antaa laista mietinnön.