(Julkaistu Länsiväylässä 20.1.2010) Viimeisen vuosikymmenen aikana Espoo on toiminut kauppakeskusten suunnittelussa mallikkaasti. Niin Leppävaaran Sello, Matinkylän Iso Omena kuin Espoon keskuksen Entressekin on rakennettu keskelle asutusta. Kävelymatkan päässä asuu kymmeniä tuhansia espoolaisia, ja kauppakeskukset sijoittuvat joukkoliikenteen solmukohtiin.
Selloa, Isoa Omenaa ja Entresseä yhdistää myös se, että niistä löytyy kaupunkilaisten oma olohuone kirjasto yhteispalvelupisteineen. Näin ne toimivat hyvin saavutettavina monipuolisina palvelukeskittyminä, jotka tarjoavat muutakin ajanvietettä kuin ostamisen.
Tällä hetkellä Espooseen on suunnitteilla merkittävä määrä uusia kaupallisia keskuksia. Kehä III:n varrelle, Turunväylän liittymien kupeeseen ja Länsiväylän varteen Suomenojalle kaavaillaan uutta liiketilaa. Suurin vireillä oleva hanke on Lommilan kauppakeskus. Ikean viereen Espoon keskuksen pohjoispuolelle tulisi Sellon kokoinen ostoskeskus.
Yhteistä näille suunnitelmille on, että ne eivät sijaitse asutuksen keskellä, ja joukkoliikenne toimii parhaimmillaankin vain kohtalaisesti. Viimeisten vuosikymmenten maltillinen ja kaupunkirakennetta täydentävä suunnittelu on vaihtunut palveluiden sijoittamiseksi reunalle.
Valtaväylien varret ovat toimivia paikkoja huonekalukaupoille ja vastaaville tilaa vieville myymälöille. Harva kantaa uutta keittiökalustesarjaa kotiin vaikka asuisi kävelymatkan päässä.
Sen sijaan ”täyden palvelun” ostoskeskuksia ei pidä kaavoittaa sivuun kaupunkirakenteesta. Isot hypermarketit syövät tilan pienemmiltä kaupoilta. Pienemmät asutuksen keskellä sijaitsevat ostoskeskukset eivät onnistu kilpailemaan isojen ja aggressiivisten kanssa.
Lommilassa on syytä jatkaa nykytilan pohjalta. Ikea naapureineen tarjoaa hyvän mahdollisuuden rakentaa alueelle esimerkiksi huonekalukauppaan, sisustukseen ja rakentamiseen erikoistuva kauppakeskittymä. Sinne sopisi myös lähialueita palveleva pienempi ruokakauppa.
Espoon kaltaisessa kaupungissa joukkoliikenteeseen tukeutuva ja liikkumista vähentävä kaavoitus on keskeinen ilmastonmuutoksen torjuntakeino. Jos kauppa ja harrastuspaikat ovat kävelymatkan päässä ja töihin pääsee julkisilla liikennevälineillä, auton käyttötarve vähenee.
On hienoa että yritykset ovat kiinnostuneita investoimaan Espooseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että mikä tahansa moottoritien ramppi olisi hyvä paikka kaupalle. Vaarana on että yritysten toiveita kuunnellessa kaupunkirakennetta täydentävä suunnittelu muuttuu joka puolelle roiskimiseksi, jossa ei enää mietitä palveluiden suhdetta muuhun kaupunkirakenteeseen.
Tiina Elo
kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr)
Tony Hagerlund
kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaoksen jäsen (vihr)